sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Syy-seuraus?

Tulin vaan kertomaan, että jos kovin usein suihkuttelee etikalla orkideoja, se _VOI_ jotenkin vaikuttaa siihen, että ne eivät näytä niin hyvinvoivilta. Että silleen.

Huulirasva on paholaisesta! Oikeasti!!! Onko teidän lähipiirissä huulirasvariippuvaisia, tai oletko kenties itse sellainen? Meneekö monta tuubia kuukausittain ja on katastrofi jos johonkin lähtee, eikä löydy huulirasvaa? Huulia kuivaa ja on sipaistava rasvaa vähintään tunnin välein, syömisen ja hampaidenpesun jälkeen jne. Onko kaapissasi monta kymmentä putkiloa huulirasvaa, jotta varmasti joku löytyy silloin kun tarve on? Jokaisessa takin taskussa oma ja kassissa, kaapissa, yöpöydällä jne. Ja eri merkkejä! Kyllä vain, elo oli samanmoista minullakin pitkän aikaa, kunnes päätin vierottautua huulirasvasta. Siihenhän ei auta mikään muu kuin kylmä kalkkuna. Rasvat roskiin ja kärvistellään niin monta päivää kuin se viekin, että keho alkaa taas itse tuottaa tarvittavaa kosteutta huuliin. Runsas vedenjuonti voi auttaa vähän.

Olin jo niin onnellisessa asemassa, että enää en ole käyttänyt kuukausiin säännöllisesti huulirasvaa, mutta sitten muuan ulkoilmatempaus kuivetti huulia aika rutkasti ja niitä sitten hoivasin Bepanthenilla. No, vikatikki oli se, koska nyt huulia polttaa turkasesti ja olisi kokoajan oltava laittamassa jotain rasvaa huulille. Eilen illalla päätin että nyt se loppuu ja kärvistelin illan ja yön. Aamupäivällä sorruin vielä pieneen määrään Bepanthenia, mutta nyt olen mennyt loppupäivän ilman rasvoja. Voin kertoa, että tämä polte ylähuulessa on jotakin niin käsittämättömän raivostuttavaa, että jopa tiskasin ja siivosin keittiön tasot raivohulluna ja nyt olen oikeutettu syömään suklaalla kuorrutettuja kahvipapuja kourakaupalla pelkästään tähän olotilaan. Eli on aivan turha ajatella, että löytyy jotakin muuta huulirasvan tilalle, kuten esim. tuo Bepanthen jota leikkisästi kotosalla kutsumme Bebaksi. Bebaan addiktoituminen on ihan yhtä paha juttu kuin huulirasvaan addiktoituminen.

Ymmärrän kyllä, että joskus elämässä tulee tilanteita, että vaan tarttee rasvaa huuliin esim. juuri sääolosuhteiden ja ulkona olemisen takia. Netin syövereistä löysinkin vinkin, että luomu karitevoi ei aiheuttaisi samanmoista addiktiota kuin huulirasvat. Jotkut taas rasvaavat kasvojen rasvaamisen yhteydessä huuletkin. Mene ja tiedä, mutta jos ei ole pakko, pysy KAUKANA HUULIRASVASTA äläkä vaan aloita käyttämään sitä missään nimessä! Huulirasva is evil. Lisäksi sitä kulkeutuu kilotolkulla elimistöön vuosikausien ajan, jos sitä käyttää ihan surutonna. Silloin ei ole yhdentekevää mitä sitä huulilleen tunkee.

Se siitä.

Sain tänään kakkosimurin talouteen! Jee! Nyt yläkerrassa on oma imurinsa, jota ei tarvitse raahata aina alakertaan ja yläkertaan vuoron perään. Mahtavaa. Josko yläkertaakin tulisi imuroitua vähän ahkerammin.  On muuten eri kätevää, kun on ystäväpiirissä tällainen "romutyyppi", jonka luokse voi mennä jos taloudesta puuttuu vaikkapa muovinen paistinlasta. Tai vatkauskulho. Tai lusikoita, haarukoita, sihti, valkosipulipuristin, kahvikuppisarja, peili, makuupussi, puutarhatuoli, löylykauha tai tuunausmateriaalia tai melkeinpä mitä tahansa. Kierrätystä, ekologista, vaivatonta. Ainoa huono puoli on syyllisyys kun saa paljon tavaroita ilmatteeksi. Onneksi on joulut ja muut kiva juhlapyhät, joiden varjolla voi viedä vastalahjoja. Ja tarjoutua kaiken maailman talkoisiin ja apuvoimaksi.

Arska paistaa ja pakkanen paukkuu. Pikkutaimet kasvaa hulluna ikkunoilla, tomaatit, samettikukat ja pelakuut ovat itäneet. Vielä odotellaan tupakan, ananaskirsikan, hopeakuusten ja mustasilmäsusannojen itämistä. Kevättä kohden!

Huulirasvatonta sunnuntaita itse kullekin!

6 kommenttia:

  1. Huulirasvoissa on mineraaliöljyä, joka aiheuttaa riippuvuuden ja koko ajan pitää olla rasvaamassa. Mä en oo koskaan käyttänyt huulirasvoja. Huulet rohtui nyt, kun olin flunssassa ja piti koko ajan niistää. Sipaisin niihin sit tota luomukosteusvoidetta vähäsen. Suosittelen! :)

    VastaaPoista
  2. No taas opin jotain, en ole tiennytkään että huulirasvaan voi ihan oikeasti addiktoitua!

    Pitääköhän mennä katkolle ;)

    VastaaPoista
  3. Tiina: joo, niinhän niissä tuppaa olemaan. Mulla on Santen luomuhuulirasva, mutta ihan yhtä pahan addiktion aiheuttaa sekin kuin muutkin :/

    Eija: kyllä näin on! Joillakin voi oikeesti olla paha riippuvuus huulirasvaan ja sen käyttöä voi olla vaikea lopettaa, niin hullulta kuin kuulostaakin!

    VastaaPoista
  4. Minulta ei onnistuisi huulirasvaton elämä. Heti kuin aloin lukea kirjoitustasi huulirasvasta, niin piti hakea huulirasva. Minulla on kyllä atooppinen iho, että muutenkin on tuo iho ongelmainen ja sitä pitää rasvata. Saattaisi huulet olla aivan korput, jos luopuisin huulirasvasta. Minä käytän lisäksi naamapesun jälkeen oikein huulivoidetta, joka vielä paremmin palauttaa kosteuden. Ymmärrän kyllä yskän. Historian näkökulmasta huulirasvaa ei ole ollut kauaa tarjolla ja hyvin tulivat silloin menneisyydessä toimeen.

    VastaaPoista
  5. savea ja papuja: sama tilanne oli itelläni aiemmin, oli ihan katastrofi jos lähti vaikka leffaan ilman huulirasvaa. Kävin kaupasta ostamassa, koska en olisi voinut olla leffan mittaista aikaa ilman. En kyllä ole atoopikko, joten sen puoleen ei ole ongelmaa.

    Tiina: toi kosteusvoide taitaa auttaa! Oon laittanut sitä nyt paristi (luomua tietysti) ja huulet ei tunnu enää niin pahalta, mutta ei myöskään ole tarve tunkea sitä jatkuvasti. Eli kosteuttaa oikeasti.

    VastaaPoista
  6. Olin ennen huulirasva-addikti. Joskus meni niin pahaksi tilanne, että huulista kuoriutui nahkat pois. Siihen ei auttanut mikään rasva, huulet ihan karrella ja nahkat roikkui niistä. Olisko ollut työpaikan ilma tai silloinen rasva syypää. Nyt en käytä enää säännöllisesti. Jos käyttäisin jotain, niin se olisi kookosöljy, jota voi käyttää kaikkeen voiteluun ja sisäisesti ;)

    VastaaPoista