tiistai 9. huhtikuuta 2013

Aamuseiskan lempeä valo

talvi2012 367
Nukka ikkunassa.

Heips lukijat! Hyvää tiistaita! Kuvien säätäminen tekstiin tuntuu taas olevan työn ja tuskan takana, mutta katsotaan nyt mitä tästä tulee! Koettakaa kestää.

Isäntä herätti tänään puoli seitsemältä, ei tarjennut pyörällä töihin kun pakkasta oli melkein -15. Nousin sitten häntä heittämään. Oli pakko ottaa kuvia, kun valo oli jotenkin niin silmää hivelevän kaunis ja jokapaikassa taas puhdas lumivaippa. Auringolla on ihmeellinen vaikutus, muutama pilvinen päivä ja olotila on aivan käsittämätön, mutta sitten kun aurinko taas nousee, herää toivo.


talvi2012 372
Aamulla seiskan jälkeen valo oli pehmeän talvinen.


talvi2012 374
Nyt alkaisi jo olla aika saada tomaatit johonkin muualle ikkunalta...
talvi2012 364
Ennen tätä takatalvea juotiin jo ensimmäiset kahvit pihakeinussa :) 



Olen kirjoitellut paljon! Runoja, tajunnanvirtaa. Sanotaan, että niistä kolmestakymmenestä runosta, ehkä kolme saattaa olla "kelvollisia". Sensuuri on kova. Kymmentä runoa kohti yksi onnistunut, jos sitäkään. Deadline kilpailuun lähenee. Pitää pysyä lujana! Olen koettanut murtaa muureja, esteitä kirjoittamisen tieltä. Se vaatii välillä täysin luovaa kaiken purkua paperille siinä järjestyksessä kun asiat aivoihin putkahtavat. Jahka vain sormet pysyvät mukana näppäimistöllä!

Olen myös ollut kovasti kysymysten äärellä taiteen tekemisen kanssa. Niin kirjoittamisessa kuin maalaamisesakin, keramiikassa. Miten paljon olen halukas paljastamaan itsestäni? Voinko tehdä taidetta, joka ei paljastaisi minusta mitään? Vastaus on ei. Sillä taide kumpuaa syvältä sisimmästäni, minuudestani. En voi yrittää tehdä mitään muuta, kuin sitä mitä sisältäni tulee. Siinä laittaa itsensä alttiiksi. Joutuu miettimään. Uskallanko antaa muiden nähdä tämän? Entä jos siitä ei pidetä ja saankin kritiikkiä? Se kohdistuu suoraan minuun itseeni ja satuttaa, vaikka jokainen tarkasteleekin taidettani omista lähtökohdistaan, omien kokemuksiensa ja "suodattimiensa" kautta. Miten kestän sen, herkkänä ihmisenä? Paljon mietin myös asiaa kristittynä olemisen kannalta. Ehkä uskovaisena olen jopa vielä enemmän alttiimpi arvostelulle? Ehkä se on taiteen tekemisen hinta. Se kysyy rohkeutta.

Kävin viemässä linnuille siemeniä pihalle. Olin jo vähän vähentänyt ruokintaa, en ostanut enää uutta talipötköä edellisen syödyn tilalle. Nyt alkaa tuntua siltä, että ehkä tänään haenkin vielä yhden. Lintulaudalla on käynyt oravia. Niitä on parhaimmillaan ollut kolme kirmailemassa pitkin vaahteran runkoa. Mainioita otuksia. Fasaaneitakin on ollut, mutta vähemmän kuin aiemmin. Naakat pesivät ulkorakennuksen piipussa. Ystäväni sanoi, että naakka on pariuskollinen lintu. Sen jälkeen olen ruvennut tarkkailemaan niitä. Monesti se istuvatkin vierekkäin tai kahden ryhmissä, missä sitten ovatkin.

Käpytikka rummutti eilen puhelintolpan peltiin. Kauhea pärinä kuului. Luulisi, että tulee pää kipeäksi. Kissoja liikkuu pihapiirissä, se vähän harmittaa välillä, koska en halua, että ne vievät oravat. Sunnuntaina aamulla ehkä kymmenen aikaan oli rusakko lintulaudan alla syömässä kauroja. Tuijotimme sitä isännän ja vieraideni kanssa pitkät tovit. Myös kissat ihmettelivät vierailijaa. Tiedättekö, rusakko on oikeasti aika pelottavan näköinen! Sen silmät ja katse on pistävä. Eikä se räpytellyt silmiään lainkaan! (joo, perhoset on ötököitä ja rusakot pelottavia!)

Olen laittanut kyselyt vetämään kanojen pitoa koskien. Eilen sain sähköpostin terveystarkastajalta. Hän kyseli tarkennusta asiaan. Montako kanaa ja kukkoa olemme ajatelleet ottaa, otammeko niitä joka kesä vai onko se kertaluontoista ja miten pitkän ajan pidämme niitä. Odotamme vastausta myös kaupungin rakennusvalvonnassa, jotta onko heillä jotakin vaateita asian suhteen. Katsotaan miten käy! Syötiin kanalavierailulla saamamme hanhen ja ankanmunat. Olivat todella maukkaita! Kissatkin saivat yhden ankanmunan keltuaisen. Olisihan se aika mahtavaa, kun saisi omasta takaa munia. Haluaisin kyllä kukon, mutta naapureilla voi olla siihen jotakin sanottavaa. Kyllähän sen koko pitäjä kuulee, jos Pellonperällä kiekaisee kukko aamulla viideltä, ei sitä käy kieltäminen. Ehkä lahjon koko lähialueen ihmiset munilla? Haluaisin tehdä kanalasta mahdollisimman hyvän ja viihtyisän. En halua ottaa kanoja ajatuksella, että hyödyn niiden munista (ja ehkä lihasta) mutta sitten niillä olisi vain siedettävät tai kohtuulliset olotilat. Haluan, että ne saavat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään niin paljon kuin mahdollista. Kukko lisäisi kanojen viihtyvyyttä, mutta tietysti naapurit tulevat ensin.

Tänään on ratsastuspäivä. Toivottavasti pakkanen helpottaa, että ei tarvitse hytistä hevosen selässä. Ainakin nyt aurinko paistaa.

Hyvää viikonjatketta!

ps. huomenna menen ortopedille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti