Murraylla huristelua ja kissatarhan korkkaus

No niin! Kissat on vihdoin päässeet hienoon ulkotarhaan ulkoilemaan! Olivathan aika ihmeissään kun avattiin pukuhuoneen tuuletusluukku, josta on kulkuaukko pihalle. Viralliset "sisustukset" on vielä tekemättä, vain väliaikaisia ratkaisuja. Tässä lähiviikkoina tehdään nätimmät kulkusillat ja tasot yms. Tarkoituksena, että kissoilla olisi mahdollisimman viihtyisä paikka ulkoilla. Ja suojaa myös paahteelta. Nyt ovat olleet aika rötköinä tarhassa kun on kuuma ja paistaa. Varjopaikkoja on hyvä olla myös. Onneksi aurinko kiertää talon toiselle puolelle, ettei koko päivää tarhaankaan porota. Meinaan naamioida vielä kasvillisuudella tarhaa ja kiinnitän pari koukkua kukkaamppeleille noihin palkkeihin. Tässä vähän kuvatuksia. Jotenkin huvittavia nuo kissojen ilmeet, ainakin Nuhru harmaatassu tuossa alakuvassa.... Heh.

"Hei? Mites te pääsitte sinne alas...?"

"Virossakin oli tämmöisiä siltoja. Tästä vaan rohkeasti, antakaas kun nimismies näyttää mallia!"

"Heinää! Nom nom nom..."

"Herkkua on!"

Isäntä lähti reissuun ja jäin kesäleskeksi vähäksi aikaa. Tänään ajoin nurmet. Hyppäsin sen vanhan päältäajettavan rattiin ja huristelin ensin pellon. Ihan hyvin meni. Sitten kurvasin hedelmätarhaan... No... pari puskaa saattoi kokea vähän rajua rakkautta osaltani, mutta minkäs teet. Ei tuo Murray ole niin kovin näppärä kurveissa. Sain kuiteskin kohtuullisesti ajettua, enkä edes jäänyt kuin pari kertaa kiinni... Suurimman osan nurmikoista ajoin Murrikalla, osan työnsin pikkukoneella. Puskiean alta jne. En tiedä oliko niin kovin viisasta kun tämä räkätauti vielä vähän on päällä, mutta tulipa tehtyä. Nyt ei rehota niin pahasti! Voi taas pari päivää keskittyä muihin juttuihin. Sipulit on ainakin juurtuneet kasvimaalla. Ja juolavehnät :D Komiasti vihertää ainakin niiden osalta. En oikein ole flunssalta jaksanut perata vielä riittävästi. No, hommaa piisaa siinäkin.

Muuten! Kirsikkatomaatissa ensimmäinen raakile! Ajatelkaas. Saatan saada ihan hyvän sadon omista kasvateistani! Olen kyllä aika ylpeä niistä, vaikka luulin että honkkeliparkojen päivät on luetut. Kovasti ovat tukevoituneet ja vahvistuneet kasvihuoneessa. Eli vinkkinä muillekin, älkää heittäkö toivoa, jos ikkunalla tomaatin taimet on päässeet venymään pitkiksi ja honteloiksi. Hyvät niistä vielä tulee!

Pioni poksahti kukkimaan. Mikäs pioni tämä olisi, osaisko Tiina sanoa? Nätti on. Joudun varmaan siirtämään tämän pionin, kun kasvaa ihan tuossa kivijalan vieressä. Siinäkin yksi työmaa.

Luonnossa väri on ehkä vähän tummempi kuin kuvassa.

Nuppu. Kohta poksahtaa!

Olen muuten tunnistanut "mysteeripuskan", josta bloggasin joskus viime syksynä. Epäilin pähkinäpensaaksi, kunnes tajusin että tontilla on samaa lajia ihan puuna. Tunnistin sen sitten vuorijalavaksi. Lueskelin, että vuorijalavasta kuulema helposti lähtee karkulaisia. Joten tämäkin karkulainen marjapensaan juurella on vuorijalava, jota on varmaan katkottu joskus ja sen takia kasvanut pensasmaiseksi. Löysin muuten toisenkin karkulaisen tuosta mahdollisesti tulevan kanalan viekusta, jonka voisi oikeastaan siirtää ja koittaa kasvattaa ihan oikeaksi puuksi. Se vanha jalava siinä rajalla saa lähteä jossain vaiheessa. Kovin on kuiva ja vähän surkea. Kasvatetaan poikanen muistoksi siis.

Harmilloistakin! Luumupuuni taimissa on jotakin ötökkää. Silmuja kuivuu. Olen suihkutellut mäntysuopa/öljyvedellä. Toivottavasti eivät nyt vallan kuole mokomat. Ollaan isännän kanssa kannettu selkä vääränä vettä luumuille, että juurtuisivat hyvin. Onneksi vähän tuli taivaaltakin eilen. Aika ravakasti silti saa sataa ja jonkin aikaa, ennen kuin edes ylin maakerros kastuu. Töissä kukkalaatikoista sen joka kesä huomaa. Kastellaan, vaikka sataisikin. Kun kuopasee kädellä, multa on pinnan alta ihan kuivaa. Ötökkää myös ukonhatuissa. Niitäkin olen sumutellut.  

Mukavaa sunnuntaita!

ps. emme ole vieläkään saanut kanoihin vastausta. Kohta 7 vkoa odotettu...