Rakkaat kissat

Olen jo jonkin aikaa ajatellut, että pitäisi taas kirjoittaa kissoista. Meillä on neljä kissaa, kuten tuosta sivupalkista voikin huomata. Neko, Misaki, Nuhru ja Nukka, ikäjärjestyksessä, kaksi tyttöä, kaksi poikaa. Neko on syntynyt 2007 ja muut ovat siitä nuorempia. Viimeisin tulokas on Nukka Puustinen, joka tuli Virosta Valgasta viime itsenäisyyspäivän tietämillä.

Neko kesällä 2007 vauvana.

Kissat on ihania. Kissat on raivostuttavia. Kissat on työläitä. Kissat on iloa tuottavia. Kissat ovat väärinymmärrettyjä, monesti niin paljon heikommassa asemassa (ihmisten ajatuksissa) kuin koirat. Kissa on monen ihmisen mielestä se "helppo" valinta. Eläin, joka ei tarvitse mitään ihmeellistä, ulkoilutusta, sen tarkemmin paneutumista. Se tuntuu aina niin surulliselta, kun kissan hengellä ei ole arvoa. En tarkoita, että eläimet pitäisi korottaa ihmisen kaltaisiksi ja kohdella niitä kuin ihmisiä. Eläin on eläin, mutta silti se on aina ihmisen kohtelun varassa. Kissa ei selviydy luonnossa yksin, se ei pärjää taistelussa vastaan autoja, petoeläimiä tai ihmisiä.

Nuhru pentuna.

Misaki ja Neko, kaverukset ikkunalla.

Moni ottaa kissan ilmoituksen perusteella jostakin maatalosta, jossa kissakantaa harvennetaan syksyllä. Keäsisin kun on kiva lapsille, että on kissanpentuja.  Syksyllä kissasta tuleekin kiusankappale, koska se tarvitsee lämpöä ja suojaa, ravintoa ja se lisääntyy ilman toimenpiteitä. Niin kauan kuin tällainen ajattelutapa vallitsee, ei kissalla tule suomessakaan olemaan parempaa asemaa. Se pysyy aina "työläisenä", hiirestäjänä tai ulkokissana.

"Haamukissat"

Itse olen valinnut toisenlaisen elämän kissoilleni. Osa niistä on tullut oloista, joissa ne olisi lopetettu ellei kotia olisi löytynyt. Osa niistä on ruokittu kaurapuurolla, eikä madotettu saati rokotettu pentuina, emoista puhumattakaan. Osa kissoistani joutuu kärsimään sairauksista juurikin edellämainittujen seikkojen takia. Kaikki kissani ovat leikattuja, joten ne eivät tule koskaan tuottamaan yhtään pentua maailmaan, jossa kodittomia kissoja on jo aivan riittävästi. Kissani on myös sirutettuja, joten jos ne sattuisivat karkaamaan, sirunumero löytyy niskasta ja näin ollen omistajien tiedot Kissaliitosta. Näin minulla on mahdollisuus saada kissani takaisin, jos ne lähtisivät omille teilleen. Kissani ovat myös säännöllisesti rokotettuja ja madotettuja.

Kun Neko tuli meille, en tiennyt paljonkaan kissoista. Ostin sille marketista sapuskaa ja kaupasta silakkaa. Nekon maha oli kuralla pitkän aikaa sen tullessa meille, olihan se syönyt lähinnä kaurapuuroa ja nappulaa syntymäkodissaan. Silti se oli sitkeä ja reipas pikkukissa. Aloin perehtymään kissojen ruokintaan. Nopeasti tietoisuus markettiruokien huonosta laadusta valtasi minut. Tieto lisää tuskaa ja niin päätin minäkin, etteivät meidän kissat kasvaisi ruoalla, jonka lihapitoisuus on 4% "lihaa ja eläinperäisiä tuotteita", kun oikea luku pitäisi olla lähemmäs 90%. Kissa on lihansyöjä, loppuun saakka. Ei vehnän tai maissinsyöjä.

Neko on aina ollut itsetietoinen, silti hyvin utelias ja ihmisrakas kissa. Opin nopeasti Nekosta, että se kuvitelma, mikä minulla oli kissoista, oli täysin väärä. Neko oli pentuna villi, välillä suorastaan raivoisa. Se tarrasi käsiin kiinni ja puri ja potki. Pentuna se yritti mennä koiran nisälle ja koetti imeä eri materiaaleja. Se oli vieroitettu emostaan aivan liian aikaisin. Neko osoittautui hyvin fiksuksi ja oppivaiseksi kissaksi, joka rakastaa valjaissa ulkoilua ja silittelyhetkiä sen omilla ehdoilla. 

Lintutelevisiota katsellessa.

Misaki tuli maatalosta, jossa kissakantaa harvennettiin syksyn tullen. Se ei ollut koskaan ollut sisällä, nähnyt hiekkalaatikkoa tai saanut madotusta tai rokotusta, kuten ei sen emokaan. Misakilla on calici-virus, joka oireilee verestävinä ikeninä ja ongelmina suun terveydessä. Misaki on ehkä sisäsiittoisuuden vuoksi vähän "hidas", mutta juurikin sen takia kultainen kissa. Kesti monia vuosia voittaa sen luottamus niin, että se itse kiipesi syliin. Nykyisin se valtaa äkkiä paikkansa isännän sylistä kun katsomme sohvalla televisiota tai tulee kerjuulle ruokapöytään. Se hyppää syliin ja tuijottaa kiinteästi ruokaa, mutta ei hyökkää ruoan kimppuun vaan teputtaa tassuilla sylissä ja toivoo makupalaa.

Kun ryhdyimme etsimään kollia perheeseen, oli jo tietoisuus kasvanut niin paljon, että halusimme antaa kodin löytöeläimelle. Suomessa on monia löytölöitä, jotka pullistelevat toinen toistaan kiltimpää kotikissaa, joka on joko kadonnut omistajaltaan tai jätetty luontoon. Kaikki niistä ovat potentiaalisia kotikissoja ja kehruukoneita! Niinpä Nuhru saapui meille Rekku Rescuen kautta. Kun kävimme katsomassa sitä, se porhalsi häntä pörheänä isojen koirien joukossa välittämättä niistä tai meistä tuon taivaallista. Kun kotiuduimme Nuhrun kanssa, se näytti orvolta pikkukissalta, joka tarvitsi syliä ja hellyyttä. Siitä tuli vilkas ja rakastava kissa, joka tykkäsi olla olkapäillä. Se sopeutui hyvin laumaan kolmanneksi. Nuhru ei varsinaisesti ole mikään sylikissa, mutta toisinaan se hakeutuu rinnan päälle makaamaan, puskee nenään ja kehrää.

Niinä epätoivoisina hetkinä, kun suru on täyttänyt mieleni syystä tai toisesta, olen saanut lohdutusta kissoilta. Ne eivät tuomitse, ne eivät tee ikäviä huomautuksia, eivätkä vaadi mitään. Ne antavat hellyyttä kyseenalaistamatta. Silloin kun elämälläni ei ole ollut mitään arvoa, olen ajatellut, että jos ei mitään muuta, niin näille kissoille olen voinut tarjota paremman elämän. Elämän, joka sisältää turvallista ulkoilua vailla (omistajan) pelkoa auton alle jäämisestä, ruokaa joka tukee niiden kasvua ja terveyttä, sekä aikani ja hellyyteni. 

 

Nukkis the noutaja.

Nukka Puustinen on nuorin kissamme, leikkisä, raivostuttava, roskien tonkija. Se on eleillyt kadulla todennäköisesti ja siellä oppinut selviytymään varastamalla ruokaa milloin mistäkin. Sama ominaisuus sille on edelleen jäänyt, vaikka ruokaa tulee kaksi kertaa päivässä naaman eteen. Nukkiksen sopeutuminen laumaan ei ole ollut täysin ongelmatonta. Alun stressi aiheutti pissailua ympäriinsä, joka onneksi loppui aikanaan. Se kiristi hermoja ja verotti kukkaroa eläinlääkärikäyntien takia. Se ei ole tullut täysin ongelmattomasti toimeen muiden kissojen kanssa. Lähinnä kuningattaremme Neko on ollut kärttyinen nuoren ja energisen kollin tulosta perheeseen. Kuitenkin ajan kanssa Nukkis on tullut osaksi laumaa. Halusin punaista sylikollia ja sain juuri sellaisen. Nukkiksella on rakkautta jaettavana kaikille. Se puskee, marisee, noutaa palloa ja tulee syliin. Se on rohkea ja utelias, ensimmäisenä vieraita vastassa ovella. Se on aivan toiselta planeetalta kuin kollikaverinsa Nuhru.

Kaikki kissamme ovat aivan erilaisia luonteeltaan. Neko on omanarvontuntoinen, silti hellyyttä ja rapsutuksia hakeva, fiksu ja vilkas kissa. Misaki on hitaasti syttyvä, vähän "simppelin" oloinen, ystävällinen kissa. Toisinaan jopa omissa oloissaan viihtyvä. Nuhru on rakastava, vilkas ja kujeileva, aktiivinen kolli. Se haluaa ulkoilla ja ilmaisee halunsa päästä tarhaan. Se ei ole "pahantekijä" eikä useinkaan aiheuta mitään mieliharmia meille omistajille. Nukka taas on kakaramainen, raivostuttava, leikkisä ja hellyyttä hakeva, kaiken alan valtaava sylikissa.

Minulle on ollut tärkeää kissojen hyvä hoito. Ne käyvät rokotuksilla säännöllisesti, samoin hammaskiven putsauksessa tarvittaessa. Ne syövät suurimmaksi osaksi raakaruokaa, johon sisältyy erilaisia lihoja, sisäelimiä, siipikarjan ruhon osia (mm. siipiä) toisinaan ne saavat kermaviiliä ja kananmunankeltuaista. Öljykuurin aina silloin tällöin. Joskus harvoin pienen nokareen voita ja puuroa ruoansulatuksen hyvinvointiin. Raksunsa kissat saavat eläinkaupasta ja sielläkin syynään sisällysluettelot mahdollisimman tarkasti ja valitsen lihapitoisimman ruoan kissoilleni.

Kissat ulkoilevat aidatussa tarhassa ja Neko valjaissa toisinaan. Kissoja harjataan tarvittaessa, leikataan takkuja ja kynsiä lyhennetään. Niille on järjestetty raapimapuita taloon sisälle, mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Niillä on myös laatikoita ja omia nukkumapaikkoja. (silti kaikkien aikojen paras nukkumapaikka on meidän sängyssä) Niille on myös järjestetty tilaa ikkunoilla katsella lintuja ja elämää pihamaalla.

Tottakai tällainen ruokavalio vaatii perehtymistä, vaivannäköä ja viitseliäisyyttä. Itse olen ajatellut, että se raha jonka sijoitan kissojen ruokaan, maksaa itsensä takaisin terveinä kissoina, joita ei tarvitse kuskata eläinlääkäriin huonon ravinnon aiheuttamien sairauksien takia. Loppujen lopuksi raakaruokinta tulee meille halvemmaksi kuin eläinkaupasta kalliiden ruokien ostaminen kissoille. Loppujen lopuksi, kissojen terveys on minun vastuullani. Minä olen halunnut nämä lemmikit kotiini, enkö ole niille velkaa hyvän hoidon ja terveen elämän niin paljon, kuin se minun käsissäni on?

 

En halua tuomita ketään toisella tavalla kissojensa kanssa elävää ihmistä. Kuitenkin kerron mielelläni omien kissojemme ruokinnasta ja sen hyödyistä. Parhain palkinto minulle on se, kun joku ystävä tai tuttava tulee kysymään neuvoa ruokinnassa ja voin jakaa tietouttani ja kertoa mistä lisää tietoa löytää. Silloin voin ilolla ajatella auttaneeni ainakin yhtä kissaa omieni lisäksi.

Toivoisin, että kissasta voisi tulla yhtä arvokas eläin kuin vaikkapa koirasta tai hevosesta. Voisiko kissakin olla niin tärkeä, että sen ruokintaan kannattaa perehtyä paremmin? Voisiko kissa olla enemmän kuin se lemmikki, joka ammutaan sitten, kun se sairastuu ja otetaan uusi? En tiedä millaista elämää kissamme viettäisivät jos ne eivät olisi meillä. Olisivatko ne jo autuaammilla hiirestysmailla, hyvässä vai huonossa kodissa? 

Mitä voisit tehdä parantaaksesi kissojesi ruokintaa? Suosittelisin vaihtamaan markettiruoan eläinkaupan ruokiin. Voisit tarjota kissallesi raakaa lihaa teollisen muonan rinnalla. Jauhelihaa tai kanansuikaleita, possun sydäntä. Näitä löytyy useimmista marketeista. Jo se olisi iso askel kohti terveempää kissanelämää :)