lauantai 11. tammikuuta 2014

Ihmisellä on tavaraa

Ihmisellä on tavaraa, kuten otsikkokin sanoo. Sitä vaan on. Tai siis aika monilla ihmisillä, kaikilla ei ole. Mutta minulla on ja myönnän sen. Monia tavaroita ei ole vain se yksi, vaan ainakin kolme. Why oh why?! Mietin vain mihin ihminen tarvitsee:

- n 10 kpl kaulahuiveja/liinoja
- n. ainakin 4 erilaista uunivuokaa
- triljoonia koriste-esineitä, joiden ainoa funktio on näyttää hauskalta tai koristaa
- n. 15 kpl kynttilänjalkoja/tuikkuastioita
- 4 kpl torkkupeittoja (eikö 2 riitä kahden hengen taloudessa...?)

Se on vaan jännää, miten sitä tavaraa kertyy. Vau, tää on hieno, haluun tän. En oikeestaan käytä tätä varmaan koskaan, mut haluun sen. Jos vaikka käyttäisinkin. Ostin kirpparilta Adidaksen punaisen toppaliivin. Oli hieno, hyväkuntoinen, maksoi 4e. Nyt se lähti kiertoon, koska olen käyttänyt sitä ehkä kerran varmaan 3 vuoden sisään. It must go. Pesin käsilaukkuja, niitä ei tarvitse sataa. Jätin 3 rakkainta & käytännöllisintä. Jotain koriste-esineitä lapsuudesta. Niitäkin voisi jättää aarteiksi pari, jonkun barbin, pari pehmolelua, Venäjältä tuodun kävelevän karhun (josta puuttuu se viritysjuttu) ja jotain muita pieniä esineitä. Mutta ei niitä tarvitse olla niin kovin paljon.

Päätin, että pari kassillista kamaa lähtee kiertoon ainakin. Sekä se vintissä odottava työtuoli, joka natisee. (natisevat tuolit!!! Yök!) Pari takkia lähti myös. Sekin on olleellinen kysymys, että montako "rönttätakkia" tarvitsee pihahommia ja puutarhahommia varten. Lopullinen vastaus on huomattavasti pienempi summa, kuin mitä tuolla komerossa roikkuu. Pois pois pois!

On vapauttavaa luopua tavaroista, joita ei tarvitse. Saa lisää tilaa kaappeihin. Huomaa, että tulee käytettyä niitä muutamia mukeja sen sijaan, että niitä on kaappi täynnä, mutta ei tule käytettyä. Inventaario, kierrätys, turhien papereiden laittaminen paperinkeräykseen. Mikä ihana asia on se. Harvemmin sitä on tullut sellainen olo, että voi kun en olisi luopunut siitä tai siitä. Hyvin yksittäisten tavaroiden kohdalla olen ajatellut, että kappas, sitähän olisi voinut käyttää tässä. Mutta aika harvojen loppupeleissä.

Olen miettinyt myös sitä, onko pakollista ihmisellä olla verhoja. Ne on kivoja, tuovat tunnelmaa joo ja ovat sisustuksen kannalta tärkeä elementti. Mutta entä jos on kissoja, karvaa ja muutenkin pimeää? Onko vastaus tähän kriisiin verhokappa? Sitä jäämme pohtimaan.

Söin puoliväkisellä suklaata, koska on herkkupäivä. Eikä tee mieli herkkuja. Hassua. Oikeastaan tyhmää. Makean syöminen on niin henkistä. Tekee mieli jotain hyvää, mutta sitten kun sitä saa vetää, ei teekään enää mieli. Ei se ole niin hienoa, kun on ajatellut. Joten otanpa banaanin. 

Löysin minä tämän komppaamisen avulla yhden hienon valokuvankin. Siinä minä ja isä ollaan veneessä, minä olen alle metrin mittainen. Kuva on otettu mummolassa, jokirannassa. Minulla on oranssit kellukkeet, siniset ulkoiluvaatteet, pipo päässä ja punaiset kumpparit ja suu auki - koska huudan ihan täpöllä. Ollaan varmaan metrin verran rannasta ja isä on airoissa kiinni. Sillä on sininen tuulitakki vuodelta nakki. Muistan, että taisin huutaa siksi, että minua pelotti jostain syystä. Kuvassa en kyllä näytä pelokkaalta, vaan innokkaalta. Anyways, ajattelin että se on tärkeä kuva ja laitoin sen jääkaapin oveen. Nyt voin katsella siinä meitä. Minua ja isää. 

Nyt jatkan inventaariota. Pyykinpesukone pyörii. Siellä on takkeja. Ensin siellä oli tyynyjä.

5 kommenttia:

  1. Keskeneräinen: se on! Tuli huomattua :) Vielä jatkuu minun siivousoperaatio. Löysin yhden käsilaukun taas lisää kaapista!

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että olet päässyt vauhtiin! Itselläni oli syksyllä pienimuotoinen operaatio, mutta nyt tarttis jatkaa sitä, että oikeasti tulisi tilaa. En käsitä, miten sitä tavaraa kertyy, vaikka en ole mikään shoppailijatyyppi. Toisten tuomia lahjoja on vaikea heittää pois, vaikka ei niistä tykkäisikään. Tsemppiä edelleen kaappien koluamiseen!

    VastaaPoista
  3. Sulle on kahvikutsu mun blogissa! ;)

    VastaaPoista