sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kanielämän ei-niin-mutkaton aloitus

Heips!

Tässä nyt vihdoin kuvia valmiista kanilasta ja sen asukkaista, joista ensimmäinen n. 2v. valkoinen maatiainen, jolla ei sen kummemmin ole nimeä kuin "emo" tai Mamma, tuli jo viime tiistaina kotiin. Tuo luppakorvainen on toinen emomme, hän on reilu parin kuukauden ikäinen, eli vielä pieni, hänelle annoimme nimen Sysi, mustan turkin mukaan. Tarkoitus on, että tulevia poikasia, joista tulee siis lihakaneja, ei nimetä, mutta emot pidetään ikään kuin lemmikkien asemassa.

Kanielämämme alkoi tragedialla, sillä Mamma oli tiineenä tullessaan meille. Kuitenkin yön aikana synnytys oli alkanut ja aamulla löysin poikaset pitkin poikin häkkiä, osa kylmettyneinä ja kuolleina, osa vielä hengissä. (oli pakkasyö ja lämpötilat käyneet todennäköisesti -10 asteessa yön aikana) Koska emo ei ollut ehtinyt lämmintä pesää rakentaa karvattomille poikasilleen (jonne olisimme voineet elävät poikaset koota), piti meidän tehdä armeliain teko ja päästää poikaset kärsimyksistään. Se oli aika ikävä aloitus ja jäin kovasti pohtimaan, olisinko voinut toimia jotenkin toisin tai estää tapahtuman. Kuitenkaan Mamma ei ollut alkanut pesänrakennukseen vielä kotonaan, joten ei arvattu, että poikaset syntyisivät niinkin äkkiä. Laskettu aika olisi ollut siinä viikon/kahden kuluttua. Käynnistikö stressi tai kuljetus synnytyksen? Sitä voi vain arvella, eikä spekulointi muuta tilannetta miksikään. En olisi voinut tapahtumaa estää. Keinoruokinnalla elossa olevilla poikasilla olisi ollut hyvin pienet selviytymismahdollisuudet, eikä meillä vielä kokemusta, joten koin ratkaisun parhaimmaksi sillä erää. Olihan se ikävää, mutta luonto päätti nyt toisin. Toisaalta tämä oli jonkin sortin palautus todellisuuteen, sillä kaneistamme on todellakin tarkoitus tulla lihakaneja, eli pilvilinnoista tiputtiin kyllä alas heti. Pari päivää murehdittiin asiaa isännän kanssa, mutta sitten todettiin, että tässä on vaan noustava takaisin satulaan ja totuttava, että joskus voi käydä näinkin. Mamma kuitenkin voi hyvin ja toipui nopeasti synnytyksestä. Nyt hänen annetaan hänelle aikaa levätä ja kerätä voimia, kunnes yritetään sitten uudestaan astutusta. Hän on kuitenkin hoitanut hyvin kaksi poikuetta jo aikaisemmin, joten aivan ensikertalaisestakaan ei ole kysymys. Toivotaan parempaa onnea ensi kerralla!

kevät 2014 099
Mamma.
Leikkasin eilen omenapuita ja kokosin oksia kaneille järsittäväksi. Nyt niitä onkin aimo keko. Pysyy hampaat kunnossa, kun saavat järsittävää! Mammassa oksat herättivät tunteita ja väärässä paikassa olevaa keppiä piti nakella ympäriinsä! Se oli aika hauskaa seurattavaa! Mamma ei muutenkaan ole mikään sylikani. Se on isokokoinen ja näyttääkin (minun mielestä) lihakanilta. Koitamme totuttaa sen kuitenkin läheisyyteen ja pitelemiseen sen verran, että tarvittaessa voimme leikata kynnet ja tarkistaa kanin kunnon. Ainakin ruoalla saa Mamman sietämään silitystä. Sapuska tähän äityliin uppoaakin miltei saman tein kun kupin täyttää!

kevät 2014 101
Ropelikorvamme Sysi, hetki ennen lentoon lähtöä ;)
Sysi on luonteeltaan reipas ja ottaa välillä aikamoisia spurtteja pitkin häkkiä. Se on uteliaampi kuin Mamma ja tulee katsomaan heti kun häkin avaa. Sysi tykkää kököttää kopin katolla ja ikkunalla. Vielä se on vähän arka meitä kohtaan, kun uusia ihmisiä olemme sen elämässä. Kuitenkin Sysistä näkee, että sitä on käsitelty paljon ja luonnekin ehkä on seurallisempi kuin Mammalla. Valkoinen maatiainen ei käsittääkseni luonteeltaankaan ole mikään kesyin lemmikkipupsi.

kevät 2014 102
Yhteiskuva!
Sysi ja Mamma asustavat siis yläkerran häkeissä, vielä väliseinällä erotettuina. Jos ne tulevat hyvin juttuun, voidaan väliseinä poistaa ja antaa niiden olla samassa tilassa. Sysillä on nyt vain pahvilaatikko pesänä, Mammalla on perunalaatikosta tehty pesä, jonka päällä on sen ruokakuppi. Mamma tuntuu tykkäävän loikkia myös kopin tasaisella katolla. Sysille on tarkoitus tehdä samanlainen pesäkolo.

Kaneilla on kuivikkeena olkea ja purua. Vielä vähän opetteluttaa oikea tyyli laittaa kuvikkeet. Nyt pistin reilusti olkea pohjalle ja purua joukkoon, mutta kun siivoan häkit kunnolla, taidan tehdä toisin päin. Toiveena olisi opettaa myös kanit jonkinlaisen pissalaatikon käyttöön, joka helpottaisi siivousta. Nyt Sysillä on matalareunainen laatikko "haudattuna" häkin toiseen laitaan ja siellä on purua. Oli sinne ainakin yksi pissa eksynyt. Yllättävän paljon nuo kaksi saavat papanaa aikaiseksi! Niitä olen siivoillut päivittäin ja laittanut kompostiin. Hyvää välimateriaalia kompostointiin. Luulenpa, että toisen kompostin hankinta voi olla edessä tulevaisuudessa...

kevät 2014 092
Sysin residenssi omalla ikkunalla.
Mamma oli koko häkissä ennen Sysin tuloa.  Ikkuna tuntui olevan sille kovin mieluisa ja oli kiva makoilla auringonläikässä. Ikkunalle Sysikin on löytänyt tiensä, tuntuuvat viihtyvän "sviitissään".

kevät 2014 090
Yläkerran huoneistot.
Tila on kyllä erinomainen kaneille ja ei voi kuin kiittää isäntää suunnittelusta ja toteutuksesta. Itsehän olin assistenttina ja sahurina. Ja ehkä vähän stylistinä. Häkkien vastakkaisella seinällä on hylly ja pari koukkua ripustettaville tavaroille. Ruoat ovat lattialla kannelisessa isossa boksissa ja sankossa. Häkkien päälle mahtuu jemmaamaan oksia tai jotain muuta kamaa. Katto on verkkoa. Pitäisi vielä rakentaa tuolia jykevämpi koroke, jolla yllän hyvin ja turvallisesti häkin peränurkkaankin. Vai emännälle puujalat?

kevät 2014 112
Koko kanila, kaksi isoa häkkiä, jotka voi jakaa väliseinällä.

kevät 2014 111
Näytetään sulle pyllyä!
Näihin kuviin ja tunnelmiin! Heippa!

3 kommenttia:

  1. Harmillinen aloitus teillä, mutta onneksi osaatte asiaan suhtautua. Vaan tosi hienon kanilan olette kyllä rakentaneet, saisinkohan minäkin joskus tuollaisen :) Tuommoseenhan passais varmaan viiriäisetkin tai muut pienet eläimet.

    VastaaPoista
  2. Nannukka: mä oon niin ilonen näistä isännän suunnittelu&toteutustaidoista! Häkeistä tuli kyl niin hienot. Miksikäs ei tuonne vois jotain muitakin elukoita laittaa :) Tänään kunnostin vielä vanhasta perunalaatikosta Sysillekin oman pesän. Oon aika ylpee siitä :D

    VastaaPoista
  3. Ikäviä tämmöiset jutut, mutta kani on stressiherkkä eläin ja joskus näitä sattuu. Mamma on saattanut olla pitemmällä tiineenä kuin lähtöpaikassa tiedettiinkään. Kanista sitä ei juurikaan näe päältä. Tiineyden loppuaikaan sattunut stressi kuten asuinpaikasta toiseen muutto voi hyvin aiheuttaa häiriöitä poikimiseen. Uusi yritys paremmalla onnella.

    Tähän aikaan vuodesta kanit tulevat luonnossa uudestaan tiineeksi heti poikimisen jälkeen, samana päivänä. Kovin pitkä lepotauko ei siis ole aina välttämätön. Sikäli Mamman voisi hyvin laittaa jo uutta poikuetta suunnittelemaan, niin paistikkaat ehtivät isoiksi syksyyn mennessä.

    Mutta kyllä nuo teidän tilat ovat hienot! !!!

    Meillä on muuten ollut sama periaate: mammoilla on nimet, paistikkailla ei. Ainakin on yritetty olla antamatta niille nimiä...

    VastaaPoista