maanantai 23. kesäkuuta 2014

Villasukat + kalsarit = suomen kesä

Tuli vähän noottia yllättävältä taholta, kun blogi ei ole päivittynyt! Terveisiä vaan tädille, jos sattuu lukemaan. Tässä nyt sitten sitä päivitystä :)

Piti kovasti laittaa joku juhannuspostaus, tai siis hyvän juhannuksen toivotus, mutta eipä sitä sitten ehtinyt, kun oli niin mukavaa seuraa ja tekemistä jussina. Kelit olivat Esterimäisiä, mutta seura sitäkin parempaa. Sisko tyttärineen ja serkku ja äippä olivat kylässä. Juhannukseemme liittyi saunominen vastojen kera, paellan syönti ja marenkimarjahässäkän (Pavlova?) mussutus. Tietysti myös testasimme serkun kanssa mitä tapahtuu vaahtokarkeille, kun ne laittaa mikroon. Enpä kerro. Kokeilkaa itse.

Mitäs muuta. Vettä piisaa. Tänään se alkoi ottaa aivolohkoon kun sadeasu päällä koitin märissä hansikkaissa tehdä napsia vuorimäntyjen vuosikasvaimia. Ei ollut kovin mukavaa se. Minua ei haittaa pilviset tai synkät kelit, mutta kun vettä alkaa tulla taivaan täydeltä, ei töiden tekeminen enää ole niin rattoisaa. Kuitenkin, niin tuli lusittua sekin työpäivä. Toivottavasti tulisi vielä aurinkoa. Ja lämpimämpää. Edes semilämmintä, kiitos.

Kanit kasvaa hurjaa tahtia. Ne ovat tällä viikolla 8 viikkoisia, eli luovutusikäisiä periaatteessa. Nyt on käymässä niin, että kaksi kaneista lähtee (ainakin) kesäksi varmaan naapureita sulostuttamaan. Syksyllä niiden kohtalona on pata, elleivät sitten naapurit helly ja ota niitä vallan lemmikeiksi. Yhden kanin nimesin vahingossa Pikku-Sylviksi ja hän on varsin topakka tapaus. Ollaan isännän kanssa mietitty, jäisikö Pikku-Sylvi meille vielä kolmanneksi emoksi. Se on nyt harkinnassa.

Sysi ja Metsänpoika on tarkoitus laittaa loppukesällä yhteen ja katsoa mitä tapahtuu. Nyt tuntuu vähän nurjalta miettiä teurastuspäivää, kun on vain tuo kolme poikasta ja niitä on tässä hoivaillut. Pitäisi itsellekin tulla joku ymmärrys, että poikasia tulee ja tämä on se niiden elinkaari. Että ne kaikki on suloisia pienenä. Niinhän se on. Siskontytölle (7v) kerroin, että minkälaisia meidän kanit ovat. Kyysin että mitä hän siitä ajattelee. Vastaus oli "enpä mitään". Totesi vaan, että jos hänellä olisi lemmikkikani, ei hän sitä söisi. Vastasin, että ei mekään kaikkia kaneja syödä. Lapselle asia oli ihan fine. 

Kasvihuoneessa on nyt tomaattia, paprikaa ja kurkkua. Kurkun olen pitänyt harsolla peiteltynä vielä, koska kelit on niiiiin koleat. Tänään serkun kanssa viriteltiin narut tomaateille ja isoin niistä on jo kukassa. Paprikakin pukkaa jo ensimmäistä hedelmää. Sisustus kasvihuoneessa on vielä vaiheessa. Osan maalattiasta olen peittänyt säkeillä ja niiden päälle heitellyt laattoja ja tiiliä, mitä on sattunut olemaan. Lisää kiveä vielä tarvittaisiin! Päätin etten ota ressiä kasvihuoneesta. Siellä on jo aika paljon tomaattia nyt, jos ne kaikki tekevät hedelmää, hukumme tomaatteihin loppukesällä! (se tietysti on toiveena!) Ehkä tänä vuonna haluaisin ostaa viiniköynnöksen, jonka istuttaisin kasvihuoneeseen. Saisi siellä sitten kasvaa rauhassa. :)

En ole käynyt katsomassa ovatko kesäkurppaparat vielä hengissä lämpöpenkissä. Eivät ne ainakaan kovin hurjaa tahtia ole kasvaneet näillä lämpöasteilla. Toivottavasti ei ole halla vienyt. Tänäkin aamuna oli vain viisi astetta lämmintä kun kuuden aikaan katsoin lämpömittariin. Hrr. Villasukat koko päivän kumppareissa. Suomen suvi <3

Mitäs muuta? Töitä, töitä töitä... Työt haittaavat harrastuksia, mutta sitä se eläminen on. Odotan lomaviikkoa heinäkuussa ja reissua tyttöjen kanssa kuin kuuta nousevaa. Toivottavasti saisin muutaman pitkän viikonlopun ja pääsisin jonnekin isännän kanssa käymään. Katsotaan. Jos ei muuta, onhan pellolla tilaa virittää teltta 8)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

ps. rohjetkaa kommentoida jos yhtään mielenne tekee. Kommentti ilahduttaisi! :)

4 kommenttia:

  1. No minäpä rohkenen :) Mäkään en yleensä ota mitään stressiä/pulttia/paniikkia kulloinkin vallitsevasta säätilasta, kun kaikissa on omat kivat puolensa eikä säälle voi itse mitään, joten mitä siitä kuumenemaan. Mut nyt oikeesti..... Villasukat, pitkikset, pipo, hanskat, kevyttoppatakki!!! Ekskjyysmii..... George oli vähäsen kiinnostunut teidän kanilasta, kyseli voisko niitä tulla kattomaan.

    VastaaPoista
  2. Minustakin on vaikuttanut, että lapset ottavat kaninsyömisen varsin asiallisesti. Aikuiset ne siunailevat ja kauhistelevat. Vaikka lapsi olisi tottunut ajattelemaan kaneja lemmikkeinä, yleensä riittää, kun sanoo, että nämä eivät ole lemmikkikaneja vaan lihakaneja. Asia on sillä selvä.

    VastaaPoista
  3. Tiina: Georgelle terkut, et ilman muuta voitte tulla kaneja kattoon :) Ja nii-iin, kalsarit ja villasukat vakiona töissä päällä! Kesäkö?! Keskeneräinen: tuo on totta. Itse olen sanonut, että niin sitä kanaa tai possua tai muutakin eläintä syödään, nämä ovat sellaisia kaneja. Se on ollut ok. Kyllä sitä mietin, että itse olisin varmaan lapsena/nuorena vastustanut asiaa kiivaasti. Nyt osaa jo ajatella eri kantilta.

    VastaaPoista
  4. Kun näin tämän pic Olin niin onnellinen, että päätin lähettää jotain itsekseni. Kiitos inspiroiva minulle.

    VastaaPoista