torstai 20. marraskuuta 2014

Hirvimureketta, ravitsemuksellista höpinää

Uunissa pöhisee hirvipossumureke. Pääsääntöisesti siinä oli saamaamme hirven vasaa ja mauksi heitin vähän possua joukkoon. Potut ja porkkanat kiehuu hellalla. Parin kasvisruokapäivän jälkeen voi kai suhteellisen hyvällä omallatunnolla syödä ainakin sitä hirveä sitten. Toivottavasti tulee hyvää. [later note: se _oli_ hyvää!]

Tehtiin isännän kanssa tortilloja tuossa männäpäivänä ja halusin siihen vain kasvistäytettä. Tein sitten pavuista ja tomaattimurskasta sellaista hässäkää. Siitä tuli ihan hyvää. Mainiosti voisi silloin tällöin korvata lihan pavuilla. En vain ole oikein osannut laittaa niistä mitään. Pitäisi etsiä toimivia reseptejä. Kuitenkin proteiinia tarvitsee. 

Kovasti on tuo ravitsemus mietityttänyt taas viimeaikoina. Jotenkin poden syyllisyyttä kaikesta kotiin kantamastani tehotuotetusta lihasta. Meillähän sitä kuluu, koska neljä kissaa popsii broileria päivittäin. Siksikin toiveena olisi tuo kanituotannon saaminen sellaisiin uriin, että broilerin voisi jättää edes osittain kauppaan. Jatkossakin tulen pakosta ostamaan broilerin sydäntä ja kivipiiraa kissoille. Kuitenkin, pienin akselin kohti sellaista elämäntapaa, joka tuntuu oikealta. Helppoa se ei kyllä ole. Olen edelleen pystynyt pitämään leikkeleen pois leivän päältä. Aivan hyviä leipiä saa juustolla, suolakurkulla, salaatilla ja tomaatilla höystettynä. Siitä on tullut lähinnä tapajuttu, laittaako leikkelettä vai ei.

Toisaalta se syyllisyyskään ei aina kanna hedelmää ja toisinaan tuntuu, että on suorastaan siitä syyllisyydestä tehty koko nainen. Ei se ole hyvä. Se syö sisältäpäin. Ehkä voisin alkaa iloita niistä pienistä muutoksista, joita olen voinut tehdä kohti parempaa ja eettisempää elämäntapaa. Onhan siinä paljon parannettavaa (jatkuvasti...) mutta ainakin olen voinut ottaa askelia oikeaan suuntaan.

Viikonloppuna tiedossa rentoilua parhaimmassa seurassa, ystävien kanssa <3 Parhautta on se!

Mitäs muuta? Kanit kasvaa ja papanoi minkä kerkiää. Yritin ottaa niistä kuvia yksi päivä, eihän siitä mitään tullut edes salaman kanssa. Viuhuivat sinne tänne miten sattuu. Olen suunnitellut niin, että näistä poikasista jää yksi uusi emoksi, yksi vanha lähtee pois ja muut menevät pakastimeen kissoille ja ihmisillekin vähän. Seuraava poikue on tiedossa keväällä ja niiden emo olisi sitten Pikku-Sylvi. Talvella en viitsisi astuttaa kun se on vähän luonnonvastaista. Keväällä ehtii, kuitenkin ennen toukokuuta on Sylvi astutettava, jos meinaan sillä poikasia tehdä. Naaraat on astutettava ennen vuoden ikää, jos meinaa teettää poikasia. Pikku-Sylvin isä on uros toisesta paikkaa, joten se ei ole sukua Metsänpojalle. Ajattelin ne tällätä yhteen. Pikku-Sylvikään ei ole enää mikään pikkuruinen, on kasvanut isoksi! Tein myös päätöksen, että ellen pysty teurastamaan ilman, että asia tulee uniin, ostan palvelun toisaalta hyvällä omallatunnolla ja opettelen käyttämään lopetusjousta.

Hörpin kahvia ja kohta töihin. Odotan viikonloppua innolla :)

Vi ses!


3 kommenttia:

  1. Hyvältä kuulostaa kaikki. Tuli tätä lukiessa mieleen, että luomumunafarmilta voisi saada tuotannosta poistuvia kanoja kissanruuaksi (kun minäkin olen taas sitä kissan ottamista ajatellut). Suomalaiset eivät kuulemma syö kanaa, niin että munijakanat menevät vuoden vanhoina eläinten rehuksi, varmaan minkeille. Ehkä niitä saisi ostaa?

    Tainnutusjousen käyttö (tai kalikalla kalauttaminen) on hyvä osata hätäteurastuksen varalta. Joskus aina sattuu sellainenkin kohdalle. Terveisin nimimerkki "Tänään".

    VastaaPoista
  2. Oletko kokeillut soijarouhetta?
    Hauskaa viikonloppua ja terveisiä tytöille!

    VastaaPoista
  3. Keskeneräinen: totta. Hyvä vinkki tuo kanajuttu. Yks tuttu on etsinyt tällaiselta farmilta poistuville kanoille uusia koteja ainakin. Pitäisi sitten oppia kanan prosessointi...

    Markka: joo, sitä on vaikee saada maistuu miltään. Mut ihan hyvin se menis jossain makaronilaatikoissa tms. Ei vaan isäntä tykkää :/

    VastaaPoista