Pesulan henkarin uusi elämä ja lintubongaus

Yksi käyttötarkoitus lisää pesulan henkareille!

Mun kaunistuksia.

Kuvista tuli vähän kökköjä, mutta kyllä niistä idean hoksaa. Minulla on aika paljon korviksia, koska en osaa kamalasti käyttää koruja, mutta korviksia käytän melkein aina. Tykkään näyttävistäkin korviksista ja erityisesti riippuvista. Piti sitten saada korvikset jotenkin kivasti esille ja käyttöön uudessa vessassa. Siinä minua auttoi pesulan henkari jonka laitoin killumaan pyyhenaulakosta. Toimii! (toki jossain vaiheessa tarvitsen ehkä toisen ja kolmannen henkarin... onneksi niitä on varastossa!) Jos jollakulla olisi hyviä idiksia noiden pesulan hengareiden uusiokäyttöön niin saa vinkata. Olen napannut satsin jos toisenkin metallinkeräyksestä ja henkareita on kertynyt. Niistä toki saa sydämiä taivuteltua, mutta oisko muita helpohkoja ideoita? 

Pikku-Misan alpakkapeitto.

Koska moni bloggari oli osallistunut siihen BirdLifen pihabongaukseen, niin nähdessäni kaksi fasaaninaarasta murkinalla, ajattelin että jos minäkin! Katsoin sitten kelloa ja ryykäsin itseni ikkunan äärelle. Ja sama ilmiö toistui kuin Keskeneräiselläkin, pufff ja kaikki linnut oli tiessään! Yleensä nyt vähintään pari tinttiä aina pyörii tuossa nurkilla, mutta noiden fasaanien lisäksi näin pari harakkaa, ehkä hikiseen juuri ja juuri yhden talitiaisen ja se mustarastaskin pehersi kuusiaidan alla niin, etten voinut olla varma oliko se se vai ei. Kummasti kyllä heti nousi paineet, vaikka kyse ei olekaan kilpailusta, eikä tarkoituksena ole kerätä mahdollisimman paljon lintuja pihapiiriin vaan antaa tietoa sen hetkisestä tilanteesta. Kuiteskin heti tuli fiilis, että noniin, nyt pähkinät laudalle ja porukkaa kehiin! Oiskohan lomakkeeseen voinut bongaajien määrään laittaa kaksi ja mainita, että toinen oli kissa ;)

Alakuvassa Nuhru kuunteli kajareista linnunsirkutusta. Ilme on sen mukainen. Kissa parka ei meinannut millään käsittää että miten se sirkutus voi kuulua niin läheltä, mutta silti lintua ei näy missään. Hih. (halvat huvit meillä ihmisillä...)

Kajareista kuului lintujen laulua :D

Kaikenlaisia värjäyksiä, tukan ja vessan...

Myrtti on lenkillä ja lähettää terkkuja!

Ennen...

Noniin, vaikka kaikki ei olekaan vielä ihan paikallaan niin tässä kuvaa vessan tuunauksesta! Serkkuplikka tuli käymään ja hällä on silmää ja näkemystä ja osaamista, niinpä tuunattiin vessa! Aiemmin tuunattiin pukkari, mutta nyt oli vessan vuoro. Yläkuvassa näkyy meittin retrovessa jo tyhjennettynä. Tuossahan pöntön vieressä vasemmalla seinällä oli naulakko jossa oli pyyhkeet ja lavuaarin yläpuolella oli peilikaappi. Maalattiin seinät valkoiseksi kokonaan ja haettiin tuollainen kiva tikasmallinen hyllykkö tavaroille. Tarkoituksena vielä hommata jotain kivoja koreja hyllykköön roinille.

Jälkeen!

Tuo iso peili meillä oli ennestään olohuoneessa ja olkkari näytti tosi oudolle kun otettiin peili pois, onneksi löytyi iso taulu sen tilalle, eikä näyttänyt enää niin omituiselta. (kummasti sitä tottuu omiin tavaroihin ja ne hakeutuu omille paikoilleen kotosalla) Nyt näkee harjata niitä hampaita tuon jättipeilin edessä! Lattia jäi ennalleen, listat vielä puuttuvat. Peilin alapuolella on alkuperäiset laatat. Takaseinälle laitettiin hauska eläinkunnan järjestelmä- koulutaulu. Olen tosi tyytyväinen ja vessa näyttää varsin hienolta! Kekkasin myös laittaa korvikset roikkumaan tuohon vanhaan pesulan hengariin. Koetan muistaa ottaa siitä kuvaa joskus. Toimiva systeemi! Vielä meinasin hommata jotkut yleelliset, ehkä hopeiset pumppupullon ja hammasmukin tuohon altaan reunalle.

Talviunilla?

Kakarat!

Se rusakko on pomppinut tuossa pihamaalla edelleen. Eilen illalla koitin tihrustaa ikkunan läpi ja näin korvat tuolla fasaanien ruokintapaikalla. Taisi puppana olla syömässä. Vein sille kauroja kanilasta tänään aamulla.

Tänään minulla oli hemmotteluilta, kun isäntä lähti elokuviin. (toim. huom. itse en ole niin kovin hyvä elokuviin lähtijä, tykkään röhnöttää kotisohvalla mieluummin, siitä syystä en ollut mukana) Olen värjännyt hennalla tukkaani jo iät ja ajat ja nyt oli aika saada juurikasvu taas piiloon. Värjäsin tukan, tein jalkakylvyn ja hemmottelin itseäni saunan lämmössä.

Aiemmin minulla oli oman värinen tukka (sellainen...perusharmaa) mutta kyllästyin sitten ja halusin väriä. Kuitenkaan en halunnut värjätä tukkaa myrkyillä, joten valitsin kasvivärin - luonnonhennan. Ekaa kertaa kun laitoin siitä tuli aika oranssi, tykkäsin tosi paljon! Nyttemmin tukka on tummentunut ja juuresta tulee oranssimpi, latvat ovat tummemmat. Jännästi tuo luonnonhenna ei haalene, vaan tummuu latvoista kuparisemmaksi sitä mukaa kun juurikasvua tulee. Nyt olikin varmaan senttitolkulla jo kasvua, kun en ollut toimertunut värjäämään. Teen aina kunnon naamion väristä ja lisään siihen sitruunaa ja vähän etikkaa värin syventämiseksi. Lisäksi laitan oliiviöljyä, mutta tänään käytin kookosöljyä. Väri on vähän hankala levittää,  koska se on aika paksua tatinaa. Jauhe sekoitetaan lämpimään veteen, sitten annetaan jäähtyä ja laitetaan sen jälkeen tukkaan. (jotkut antavat hennan tekeytyä jopa useita tunteja tai käyttävät hennan pakastimen kautta herättääkseen yrtin. Netistä löytyy tietoa googlettamalla) Vedän suihkumyssyn ja pipon vielä päälle, lämpö tehostaa vaikutusta. Itse olen pitänyt hennaa tukassa toista tuntia, jotta sävy on intensiivinen ja tarttuu. Ekalla kerralla pidin ehkä 30 min, eikä väriä tarttunut riittävästi. Hennattu tukka tuntuu hyvin hoidetulta ja kiiltää, henna aivan kuin korjaa hiusten rakennetta eikä mielestäni kuivata. Ei ainakaan samaan tapaan kuin kaupan värit. 

On pitänyt jo aikaa sitten postailla myös oliiviöljystä! Olen nimittäin koettanut ostaa luomukosmetiikkaa ja luomupesuaineita, (ja olenkin ostanut jo pitkän aikaa) mutta viimeisimmän kasvojen puhdistusaineen loputtua mietin sopivampaa ja ehkä halvempaakin ratkaisua. Koska kasvojeni iho kuivuu talvella aika paljon, aloin laittaa iltaisin oliiviöljyä kevyesti kasvoille. Aamulla naama oli kuin vauvan peppu! Googletin sitten ja löysin vinkkejä öljypuhdistukseen. Oliiviöljyllä (ja ehkä muillakin öljyillä, itse olen testannut vasta kookosöljyä ja oliiviöljyä) voi hoitaa ihon puhdistamisen. Itse olen tehnyt pikapuhdistusta levittämällä kasvoille runsaasti oliiviöljyä (tässä voi tehdä samalla kasvoille kevyen hieronnan) ja pyyhkimällä sen jälkeen kasvovedellä ja vanulapulla. Öljyn vaikutusta voi tehostaa kuuman veteen kastetulla pyyhkeellä, jonka voi laittaa kasvoille niin kauaksi aikaa kunnes se jäähtyy. Itse olen liian laiska tekemään tätä, paitsi muutaman kerran olen saunassa tehnyt niin. 

Kovasti on alkanut kiinnostaa omien pesuaineiden tekeminen. Siihen täytyy perehtyä ajan kanssa. Ei minulla ole mitään luomukosmetiikkaa vastaan, mutta se vaan käy jonkin verran kukkarolle eikä meidän käpykylästä löydy putiikia josta saisi luomukosmetiikkaa edes kohtuulliseen hintaan. Oliiviöljypullosta riittää pitkään ja se on halvempaa.  Suosittelen kokeilemaan!

Nyt iltapalan kautta kirjan ja kissojen pariin sohvalle. Hyvää viikonloppua kaikille!

Jees!

Kirppislöytö 10e. (no ei tuo akka ku tuo poncho!)

Kirppislöytö 3€

Mikkee se siellä nököttää?

Äkänen postaus ennen kuin kiidän töihin. Eilen kirppisreissu oli varsin hedelmällinen. Löysin aivan mahtavan kissimirriponchon 10e. Oli vaan pakko ostaa! Löytyi myös komia kasviskeittokirja 3e. Nyt voin houkutella isännän tekemään mulle kasvisruokaa. Jee!

Yksi aamupvä oli pensaan alla outo möykky. Minä hakemaan kiikarit ja kyttäämään. Ka puppanahan se siellä oli. Ei ollut karannut meidän kanilasta. Oli ihan pörheenä möykkynä lumessa. Sitten kun isäntä lähti, jänis (tai taisi olla rusakko kun ei ollut valkea?) pomppi tuijan taakse ja sieltä paniikissa juoksi kaksi fasaania muualle. Sitten se jäi tuonne tuijan tuntumaan joksikin aikaa. Nuhru kyttäsi sitä ikkunasta. Mitähän lie olisi tehnyt jos olisi päässyt nuuhkaisemaan :) Hih.

Kiva fiilis kaiken kaikkiaan. Olen saanut voimaa ja notkeutta venyttelystä. Hieno fiilis kun veri kiertää eikä ole koko vartalo täysin krampissa. Alkaa tuo hartiajumikin olla historiaa. Aurinko paistaa ja ulkona näyttää kivalta. Kohta kivojen oppilaiden pariin. Elämä on aika jees!

Mystinen K-K hillo ja Nukan luritukset

Missä! Missä! Missä?

Mikä! Mikä! Mikä?!

Täh? Täh? Täh?

Tuo kuvissa esiintyvä karvapaavali aiheuttaa meille jälleen harmaita hiuksia. Taas on ilmeisesti jonkin sortin stressireaktio menossa ja pari pientä pissaa on löytynyt sieltä täältä. Kerran jo tutkitutettiin, ettei kyse ollut tulehduksesta (syksyllä kun tarha meni kiinni tuli pissoja) joten epäilen, että nyt sama juttu. Päästin kissat joulun tienoilla tarhaan yhtenä päivänä. Luulen, että se ei ollut yhtään hyvä idea. Nyt kissat ovat taas hinkuneet tarhaan, mutta en ole päästänyt pakkasilla ja tietysti tästä on vedetty herne neppuun. Toivon HARTAASTI, että tuo pissailu loppuu todellakin pian, en nimittäin yhtään tykkää listojen alle valuvista ohilurituksista. Kuka ne sieltä siivoaa...? Tai muovimaton alta. Usch! Tietysti pakko kuskata kolli ellin tykö, ellei oireilu helpota. Nyt koitetaan taas lievittää ressiä, keksiä aktivointia sisällä ja toivoa parasta. Etikkapullot on tanassa ja rätit esillä. Tätä samanlaista oireilua siis on ollut jo pariin otteeseen ja joka kerta on otettu näyte rakosta ja todettu, että tulehdus se ei ole, eli henkistä. Suhtaudun erittäin suurella vakavuudella ohipissailuun, enkä usko mielenosoituksiin. Yleensä syy on terveydellinen. Tulehdus tai stressi. Haluaisitko itse sairastaa pissatulehdusta pitkään, ilman että saisit siihen lääkekuurin? On nimittäin aika kivulias ja ikävä vaiva, saati sitten kissalla joka piilottaa kipunsa pitkään. Seuraan tilannetta.

Rentouttava tuokio kera karvan ja kahvin.

Huomenna jatkuu työt ja loma loppuu, vihdoinkin! Voisi melkein sanoa, että innostuneena odotan. Jotain rutiinia taas arkeen ja pääsee mielekkääseen tekemiseen käsiksi. Löysinhän minä lomapäiville tekemistäkin. Tänään on siivottu hartaasti. Intouduin tuon pikkueteisen siivoamaan myös ja sieltä lähti tavaraa ulkovarastoon, vinttiin ja roskikseen. Nyt taas mahtuu ovesta sisällekin vaihteeksi. Siivosin myös meikkilaatikon: sanonpahan vaan, että sekin olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten! Paljon vanhentuneita meikkejä (meikkaan aika harvoin) tai vääriä sävyjä, sellaisia mitä ei tule käytettyä. Roskiin lensivät. Kummasti tuli tilaa taas ja löysinpähän tukkapompuloita aimo määrän mystisistä paikoista, jonne ne tuppaavat katoamaan. (halusitte varmaan tietää tämän palavasti...) 

Mystinen K-K hillo!

Postasinkin edelliseen, että marjat alkaa loppua pakkasesta. Hain kellarista mystistä K-K hilloa. Arvatkaapa mistä se on tehty? ;) Korkki oli törkeän tiukassa ja hillo oli hyvin säilynyttä, vaikka on 2013 vuoden hilloa. Olen sitä mupeltanut rahkan ja puuron kanssa. Sokeriahan siinä on, mutta eipä ole mitään lisäaineita tai myrkkiksiä. Itse olen hillon tehnyt!

Nyt lähden iltatoimiin. Mukavaa alkavaa viikkoa!

Muistelot

Maisemia lenkkipolun varrelta.

Kummasti ne ajatukset siirtyi tässä yhtenä päivänä kevääseen ja kesään. Pari muistutusta itselle ensi kesälle:

- enemmän marjoja pakkaseen että riittää seuraavaan satokauteen saakka
- porkkanaa kaneille ja muutakin mutustettavaa kanittimille
- vihreätä kesäkurpitsaa (keltaiset eivät onnistuneet) 

Muistatteko sen pressun, jonka lätkäisin tuonne pellolle silloin kun muutimme tähän? Villi ajatushan oli, että jos pressun avulla voisi tappaa rikkaruohot ja sitä mukaa tuunata peltoa pikkuhiljaa pala palalta. No, ajatuksena varmaan mainio, toteutuspuoli ei välttämättä niinkään. Viime kesänä pressuun tuli pari reikää, eli se ei kestä sääolosuhteiden vaihtelua ehjänä kovin montaa vuotta. (ihmeen kauan on kyllä kestänytkin!) Kesällä reijästä alkoi kasvaa nokkosta. Tulevana kesänä meinaan ottaa pressun veks ja siirtää kasvimaani sille paikalle. Entinen kasvimaa aka komposti aka rytöpesä, eli se neliön mallinen pala pellon laidalla, jossa tällä hetkellä on runsaasti orgaanista ainesta maatumassa, pyhitetään kurpitsoille. Sain älynväläyksen, että eikös se paikka olisikin täydellinen kurpitsapenkki. Kurpitsathan tykkää kompostista.

Peruna onnistui kateviljelyssä hyvin ja oli helppoa. Pari riviä voisi laittaa tulevana kesänäkin. Mansikkaa olisi tietysti hienoa saada enemmänkin. Ehkä löydän tänä vuonna balanssin pihahommien ja työn yhteen sovittamisessa. Ei liikaa ressiä siitä mitä jää tekemättä, vaan enemmän iloa siitä mitä voi tehdä. Enemmän oleilua ja pihamaalla nauttimista.

Katselin tuossa vanhempia postauksia muuton jälkeen. Hurjalta tuntuu ajatella, että tuo pellon pusikko jatkui tonttiin saakka. Hurjalta siis siksi, että meillä on nyt kuitenkin puoli peltoa nurmikolla (joka syntyi yksinkertaisesti ajamalla) ja hedelmätarhan takana rivi suht kivan kokoisia luumupuita. Ollaanhan sitä paljon saatu aikaan. Ensi vuonna toivottavasti kaneille hyvä juoksutarha! Taisin jo mainitakin, että haluaisin istuttaa muutaman havupuun pihalle. Tammen keskelle peltoa! Haaveita haaveita!

Kivaa loppiaista!

Lunta (ja papanaa...) tulvillaan, raikas talvisää...

Tyyppi fasaanien ruokintapaikalla!

Lumipallo?

Aamulla pihamaalla odotti valkoinen ilmestys! Lunta oli satanut yön aikana varmaan ainakin 18 cm. (en käynyt mittaamassa viivottimella, mutta mielessä kävi) Ruokin lauman ja painelin pihalle. Vein fasaanien ruokintapaikalle siemeniä ja pähkinöitä ja kahlasin lumen läpi vesipulloineni kanilaan. Annoin aamuheinät ja vedet kaneille ja lähdin kolan varteen. No eihän siitä mitään tullut. Kolaan oli jäätynyt vettä. (kerroinko jo, että toissapäivänä täällä ei ollut enää juuri yhtään lunta ja vettä lorotti taivaan täydeltä, nyt taas aivan päinvastainen keli!) Ja minulla oli vääränlaiset hanskat. No ei kun sisälle hakemaan kunnon hanskoja ja isäntäkin oli jo hereillä. Tuli sitten auttamaan, minä lykin lunta sellaisella pienellä lumentyöntimellä (muuten ois kiva, jos sillä vois työntää sitä lunta oikeesti, mutta kun se tökkää aina johonkin ruohotupsuun!) ja isäntä otti kolan käyttöön. Siinä sitten lykittiin ja yhtäkkiä huomasin, että orava lähestyi fasaanien ruokintapaikkaa. Ei se välittänyt meistä mitään, vaikka oltiin ehkä n. 10-15 m päässä siitä! Sanoin oravalle, että mee sinne ruokapaikalle vaan, siellä on sulle pähkinöitä ja se meni.

Kun lumet saatiin operoitua painuin takaisin kanilaan. Poikaset on kasvaneet hirveästi ja papanaa tulee sitä tahtia, että hyvä kun ehtii lapioimaan veks. Mamman ja Sylvin häkki on niin helppo siivota. Sen kun tyhjentää vessalaatikot ja vähän siitä ympäristöstä noukkii papanaa pois. Se on siinä. Samoin Metsänpoika tekee aika hyvin vessalaatikoihin tarpeensa. Kätevää kun ei tarvitse koko ajan vaihtaa koko häkin kuivikkeita, kuten poikasten kohdalla joutuu. Urospoikasille laitoin pari vessaa, toiseen ovat oppineet tekemään mutta tulee niitä hutejakin. Siinä siivoillessa pohdiskelin, että miten olisi järkevintä hoitaa hommat. Milloin pistetään kaneja veks, mitkä niistä, kaikki poikaset vai jätetäänkö uusia emoja ja milloin astuttaisin Sylvin. (ennen toukokuuta pakko jos meinaa) Tila myöskin mietityttää. Mamma ja Sylvi on niin hyvää pataa keskenään, etten haluaisi erottaa niitä. Mutta jos Sylvi saa poikaset samassa häkissä Mamman kanssa, saattaa Mamma tappaa ne. Toisilla ryhmäkasvatus onnistuu hyvin, toisilla taas ei. Josko astuttaisi molemmat, niin että molemmilla olisi poikaset yhtäaikaa? Mahtaisko tila sitten antaa myöten. En haluaisi erottaa Mammaa ja Sylviä, kun ne nukkuukin kylki kyljessä ja tuntuvat viihtyvän keskenään. Ja häkkejä on se 4 kpl edelleen. Kesällä tietty eri juttu. Mietin taas tunnejuttujakin. Olisko parempi ajoittaa teuraspäivä niin, että uusia poikasia on jo tulossa? Toisaalta ehtisi hetken nauttia vähemmästä siivoamisesta, jos kanien määrä olisi vähäisempi. Ja itse teurastus, missä se suoritetaan kun kaikkialla on lunta? Autotallissako? Monta asiaa ratkaistavana. Kaikkea sitä ehtii pohtia siivotessa.

Sain kanilan siivottua ja lievästi selkäkipuisena tulin sisälle ja lössähdin tähän koneelle. Isäntä laittoi juuri kahvit, menen tästä kohta sumppia särpimään.  Nukkis puskee naamaan ja toivoo rapsutuksia. Hakeudun karvaperheeni pariin <3

Hyvää sunnuntaita kaikille!

ps. meinasi unohtua tärkein uutinen! Myrtti Myrtsändeeros herätettiin eilen talvilevolta. Se on ollut paastolla nyt aika pitkään, kun paasto aloitettiin jo muutama vko ennen talvilepoon laittamista, että suoli ehtii tyhjentyä. Punnitsin Myrtin eilen eikä paino ollut tippunut kuin 3g. Sanoisin talvilepoa onnistuneeksi! Nyt pikkuhiljaa lisätään lämpöjä terraarioon ja muutaman päivän päästä on ensimmäisen aterian aika. Oltiin isännän kanssa iloisia kun saatiin taas Myrtti taas mukaan meininkiin. Nyt se lymyää kiviluolassa, mutta eilen jo katseli sieltä maailmanmenoa entiseen tapaan :)

Summa summarum sit kummiskin

Mihin tästä pääsee?

Tämä on varmaan se auringon"kilo".

Se on taas  yksi vuosi vierähtänyt elämästäni. Vanhenin. Tein töitä enemmän ja sitten vähemmän. Hankin kaneja ja sain hienon kanilan. Teurastin kaneja ensimmäistä kertaa elämässäni. Söin kaneja. Kuulin, että rakas ystävä saa lapsen. Toinen ystävä erosi pitkän suhteen jälkeen. Hain työpaikkaa jota en saanut. Sain ystäviltä sellaista tukea, jota tarvitsin. Sain uusia ystäviä. Murehdin, menetin hermoni ja riitelin. Pelkäsin. Väsyin, ahdistuin. Löysin rauhaa. Aloin käymään kirkossa sunnuntaisin aktiivisemmin. Stressasin ja iloitsin. Hoidin puutarhaa ja stressasin siitä, kun en ehtinyt niin paljon kuin olisin halunnut. Kuitenkin, istutin karhunvatukan. Sain perunaa omasta maasta. Sain upean kasvihuoneen. Kompostoin. Opin tekemään himmelin. Tein monta taulua. Olin myyjäisissä. Söin valtavan hyvää ruokaa. Menetin auton, mutta en aviomiestäni. Vietin syysloman poissa kotoa mieheni kanssa. Kävimme avioliittoleirin. Tein hiukan eläinsuojelutyötä. Onhan sitä paljon kaikkea mahtunut kuluneeseen vuoteen! Vähän liikaakin.

Minun ei pitänyt summata kulunutta vuotta ja miettiä tavoitteita uudelle vuodelle. Ainakaan tavoitteena ei ole tulla jonkin projektin kautta paremmaksi ihmiseksi, vaan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja oppia rakastamaan itseäni. (helepommin sanottu ku tehty!)  Olen vähän vastarannankiiski ja ärsyttää uuden vuoden toivotukset ja hössötykset, raketit ja silmävammat, pelkäävät koirat. No kummiskin äidyin sitten ynnäämään. Mitä tässä muuta sanoisi, elämää ei sen enempää eikä vähempääkään. Jonkun mielestä ei varmaan niin kovin mielenkiintoista tai hohdokasta, mutta onpahan minun elämääni silti. Isoja juttuja kummiskin monella tavalla.

Nämä lumikuvathan on jo historiaa, sillä ulkona on melkoinen liukkausaste ja lämpimän puolella tällä hetkellä. Mutta hei, saanpahan aloittaa tänään viiden vuoden kalenterini, jonka sain joululahjaksi! Hip hurraa!

Iloa vuoteen 2015 kaikille lukijoille, ystäville tasapuolisesti :)