Summa summarum sit kummiskin

Mihin tästä pääsee?

Tämä on varmaan se auringon"kilo".

Se on taas  yksi vuosi vierähtänyt elämästäni. Vanhenin. Tein töitä enemmän ja sitten vähemmän. Hankin kaneja ja sain hienon kanilan. Teurastin kaneja ensimmäistä kertaa elämässäni. Söin kaneja. Kuulin, että rakas ystävä saa lapsen. Toinen ystävä erosi pitkän suhteen jälkeen. Hain työpaikkaa jota en saanut. Sain ystäviltä sellaista tukea, jota tarvitsin. Sain uusia ystäviä. Murehdin, menetin hermoni ja riitelin. Pelkäsin. Väsyin, ahdistuin. Löysin rauhaa. Aloin käymään kirkossa sunnuntaisin aktiivisemmin. Stressasin ja iloitsin. Hoidin puutarhaa ja stressasin siitä, kun en ehtinyt niin paljon kuin olisin halunnut. Kuitenkin, istutin karhunvatukan. Sain perunaa omasta maasta. Sain upean kasvihuoneen. Kompostoin. Opin tekemään himmelin. Tein monta taulua. Olin myyjäisissä. Söin valtavan hyvää ruokaa. Menetin auton, mutta en aviomiestäni. Vietin syysloman poissa kotoa mieheni kanssa. Kävimme avioliittoleirin. Tein hiukan eläinsuojelutyötä. Onhan sitä paljon kaikkea mahtunut kuluneeseen vuoteen! Vähän liikaakin.

Minun ei pitänyt summata kulunutta vuotta ja miettiä tavoitteita uudelle vuodelle. Ainakaan tavoitteena ei ole tulla jonkin projektin kautta paremmaksi ihmiseksi, vaan hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja oppia rakastamaan itseäni. (helepommin sanottu ku tehty!)  Olen vähän vastarannankiiski ja ärsyttää uuden vuoden toivotukset ja hössötykset, raketit ja silmävammat, pelkäävät koirat. No kummiskin äidyin sitten ynnäämään. Mitä tässä muuta sanoisi, elämää ei sen enempää eikä vähempääkään. Jonkun mielestä ei varmaan niin kovin mielenkiintoista tai hohdokasta, mutta onpahan minun elämääni silti. Isoja juttuja kummiskin monella tavalla.

Nämä lumikuvathan on jo historiaa, sillä ulkona on melkoinen liukkausaste ja lämpimän puolella tällä hetkellä. Mutta hei, saanpahan aloittaa tänään viiden vuoden kalenterini, jonka sain joululahjaksi! Hip hurraa!

Iloa vuoteen 2015 kaikille lukijoille, ystäville tasapuolisesti :)