sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Mustikassa

3,6l mustikkaa.

Kävin perjantaina mustikassa. Sateli vähän vettäkin, se ei kyllä ollut mikään uutinen. Sadetakki oli päällä. Ystävän kanssa mentiin hänen mustikkapaikkaansa, joka olikin ihan lähellä ja yhdestä paikasta kerättiin äkkiä tuo sanko täyteen. Hän keräsi minun sankoon! Nyt ne on pakastimessa, vain rasiallisen jätin puuron päälle.  Mustikkaa täytyy hakea vielä lisää, jos jaksaisi sen verran poimia, että riittäisi talveksi. Yksi lomapäivä häämöttää plakkarissa ensi viikolla. Silloin ainakin menen metsään jos ei tule vettä ihan tuhottomasti. Voisi ottaa eväätkin, kahvit termariin.

Marjakausi on alkanut. Vattuja hain aamupuuroon myös pellon perältä. Alkavat olla kypsiä. Tänä vuonna muistan merkata viherherukan pellolta, jotta siirrän oikean pensaan sitten hedelmätarhaan. Vatturyteikössä oli jo kypsiä mustaherukoita. Keräsin niitäkin aamumarjoina. Oli mansikkaa, mustaherukkaa ja vadelmaa.

Eilen jaksoin sen verran vielä, että vedin vesakkoterällä vatukkoon reittejä, jotta marjoille pääsee paremmin. Koiranputki ja nokkonen on valloittanut kaiken. Nyt pitäisi päästä poimimaankin. Vatukossa on lehtokotiloita, eilenkin näin niitä taas. Pitää kai ottaa kaksi ämpäriä, toiseen poimii kotilot ja toiseen vatut?! 


Viikko vielä töitä hautausmaalla. Sitten vielä kuukausi kaupungilla. Turhan rikkonaiseksi meni tämä kesä töiden suhteen, mutta ei voi mitään. Ei ole mennyt tämä kesä niin kuin olisin toivonut, mutta eipä sitä voi etukäteen ennustaa mitä elämässä vastaan tulee. Ensi kesänä aion pitää ainakin lomaa, se on päätetty.


Isäntä teki ihania pähkinälikööri/tummasuklaamuffinsseja aamulla kahvin kaveriksi. Kyllä kelpasi <3 Ehkä saadaan vielä mustikkapiirakkaakin tuoreista mustikoista. Olen keitellyt uudella MochaMasterilla kahvia. Sillä tulee kyllä hyvä kahvi, kuumaa ja tippuu nopeasti. Töissä on vanha keitin, joka tuntuu tiputtavan ikuisuuden. Vaan eipä ole missään ikinä maistunut niin hyvälle kahvi kuin tänä vuonna työmaalla aamupäivän kahvitauolla kun ei ole aamulla syönyt muuta kuin puuron. Elämän pieniä iloja : hyvä kahvi. 

Shrooms?
Käytiin eilen vähän kaupungilla pyörimässä. Jotain pientä tuli ostettua, mutta ei mitään sen isommin. Syötiin ulkona, kierreltiin kaupoilla ja käytiin kahvilassa. Sellaista kivaa pientä irtautumista arjesta. Kotona olisi ollut työt mielessä koko ajan. (no joo, kyllähän minä sitten vielä raivasin iltapäivällä ja pesinpä koneellisen pyykkiäkin) Hyvä välillä irtautua. 

Uuttakin elämää syntyy hautausmaalla.
Jotain tekisi mieli kirjoittaa Nukasta taas. Vaikka en tiedä mitä. Kuitenkin, jotenkin pitää teemaa yllä. Yllättävän nopeasti suru painuu taka-alalle ja jää vain ikävä ja ne muistot. Ihmismieli on kai sopeutuvainen. Nyt eletään taas erilaista aikaa. Elämä muuttuu kokoajan, on aaltoliikettä. Välillä tuntuu, että siinähän vain olet kuin puun lehti ja lillut siellä aallokossa vailla päämäärää ja vailla suuntaa. Säiden armoilla. Niin kai se toisaalta onkin. Pitää vaan luottaa, että tuulet puhaltaa oikeaan suuntaan. Että tulee tyyntäkin. Se siinä kai vaikeinta onkin, luottaminen.

2 kommenttia:

  1. Kolme viimeisintä lausetta on niin kauniit, että ne tekisi mieli kehystää seinälle. Siinä on kai minun elämänfilosofiani ydin. Luottaminen siihen, että kaikki menee kuitenkin lopulta hyvin. Ilman sitä en varmaan olisi jaksanut elämän karikoissa.

    Juuri eilenaamulla isännän kanssa juteltiin, että me ollaan kuitenkin yhdessä nähty aikalailla kaikenlaisia päiviä. Silloin osaa todellakin iloita niistä joissa aurinko paistaa.

    Sinäkin siis teet puistotöitä! Me ollaan sitten kolleegoja!
    Itse olen ollut hautausmaalla töissä viimeksi vuonna -97, joskus leikittelen ajatuksella että mitäs jos kokeilisin välillä taas sitä. Harmi vaan, kun nyt on viittävaille unelmatyöpaikka enkä tiedä saanko enää ikinä samanlaisia töitä jos lähden pois. Kaupungilla tykkään siitä, että työ on niin monipuolista.
    Samana päivänä voidaan kitkeä, raivata raivaussahalla, tehdä toimistossa suunnitelmia ensivuodelle ja vielä lopuksi ruokkia lampaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^ Kiitos. Itselle noihin lauseisiin liittyy vahvasti myös hengellinen näkökulma. Ja meillä isännän kanssa ihan sama tilanne. Niin vahvan suon läpi on tarvottu, että tavallinen "tylsä" arki on uusi luksus. Pienistä asioista se ilo yleensä löytyykin.

      Kyllä vain, puutarhuri olen. Hautausmaalla ekaa vuotta, aiemmin olen ollut kaupungilla monena kesänä. (ja tänä kesänäkin vielä 1 kk) Nyt lähinnä haaveilen lomasta...

      Poista