Aamupillerit otettu?

Aamupillerit!

Tänään tuli vähän häärättyä pihalla isännän kanssa. Syyspuuhia puutarhassa. Aloittelin haravointia, isäntä auttoi kompostin tyhjentämisessä ja pesaisinkin sen puhtaaksi ennen uutta täyttämistä. Osa toisesta kompostista vietiin kasvimaalle, joukkoon sekoitettiin lehtiä. Pallokompostista laitettiin sitten lehtien kanssa vielä tekeytymään toiseen kompostiin tavaraa. Nyt mahtuu talven kamat kompostiin, eikä tarvitse heittää talousjätettä sekajätteeseen. Jee!

Ihan niin kuin viimekin vuonna olisi toistunut tämä sama kuvio. Sain nimittäin viime pe iskiaksen taas vaivoikseni kun rahtasin savia työmaalla. Kannoin 12,5 kg säkkiä toisessa kädessä roikottamalla, mikä tietysti oli paha virhe. Pari yötä olen nukkunut katkonaista unta, kun selkä kiukuttelee. Kipu on iskias- tyyppistä, vihloo alaselän/pakaran paikkeilta polveen asti. Olen todennut, että siihen ei auta kuin aika ja kylmä, kevyt kävely.

No viisaana tyttönä ryhdyin sitten kompostin tyhjennykseen kun ei se iskias tänään niin kipeältä tuntunut... (yöllä voikin olla taas toinen juttu...)  "Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis". No, isäntä lapioi pohjimmaiset möhnät, ettei tarvinnut niin paljon kyykkiä. Tulipahan jotain valmistakin pihamaalla. Isäntä purki vielä keinun talvitelolle.

Myrttikin morottaa!

Kukkia ystävän ja omasta puutarhasta.

Oletko koskaan kokannut ruusupapuja? Joko palkoja tai pelkkiä siemeniä? Tuli kerättyä kesäkukkaistutuksestani ruusupavun palot ja nappasin siemenet esiin. Aika jännän värisiä ovat. Google kertoi, että niitä voi syödä keittämisen jälkeen. Nuoria palkoja voi syödä myös kiehauttamisen jälkeen. Itse olen kasvatellut lähinnä koristekasvina, mutta helppo hyötykasvikin olisi! Ei juuri hoitoa ole tarvinnut, lähinnä tukemista koska ruusupapu kasvaa isoksi köynnökseksi.

Nämä on kuulemma "sukkanauhakäärmeet".

Fimoilin jo sata vuotta sitten ja eilen vasta sain näitäkin projekteja eteenpäin. Nuo hopeapinkit kiemurat tein itseäni ajatellen ja niistä tulikin aika hauskat. Tänään niitä kutsuttiin "sukkanauhakäärmeiksi" ja sopiihan se nimeksi! Koukut on niobiumia, jota myös sydämentahdistimissa käytetään eli erittäin siedetty materiaali. Omat korvat kestää niobiumkoukut vaikka en pysty kaikkia hopeisiakaan pitämään. Kannattaa koettaa jos on herkkyyttä korvisten koukuille. Koosta huolimatta nuo on myös aika kevyet. 

Puolukassa, kellarin puunaus ja muuta pientä

My shiny boy!

Siivosin kellarin. Se on sellainen joka syksyinen homma, jota viivyttää viimeiseen saakka. Itäneitä perunoita, yksi pelargonian raato ja sellasta kamaa sieltä lähti pois. Tulipa hyvä fiilis, kun sain portaat ja lattiat harjattua ja maton kopisteltua! Siisti kellari.  Tänä vuonna ei taida paljon tulla mitään täytettä kellariin. En ole tehnyt hilloja ja perunaakin oli niin vähän, että se on jääkaapin viileäosastolla. Tein kyllä lohkoperunoita ja muussia. Vielä riittää perunaruokiin perunaa. Muutama sipuli pitäisi vielä nostaa maasta. Nekin menee pannuhuoneeseen kuivumaan. Korjailin jo vähän pihamaalta keramiikkaa kukkapenkeistä talvisuojaan ja ämpäreitä ja kukkaruukkuja katon alle. Vielä pitäisi tyhjentää komposti...

Vallilan uutta mallistoa?

Meillä olisi tiedossa pienimuotoista remppaa tässä lähiaikoina. Keittiöön olisi tarkoitus laittaa astianpesukone ja samalla varmaan vaihdetaan tasot uusiin. En oikein tiedä tehdäänkö kaapistoille jotain, ainakin alakaapit joutuu fiksaamaan pesukoneen tieltä, joten samalla laittaisi siihen uudetkin. Toisaalta, rintamamiestalo, jotain vanhaa henkeä olisi kiva säilyttää. Värimaailmaksi haaveilen musta/valko/keltaista! Jos maalaisi alakaappien ovet sitruunankeltaisiksi? No joo, katsotaan mitä tästä tulee ja miten laajaksi/suppeaksi homma osoittautuu. Vielä ajatukset on aika utuiset. 

Puolukkametsässä törmäsin...

Kävin kerran puolukassa ja tapasin siellä kyyn. Sanoin anteeksi ja vaihdoin toiseen kohtaan keräämään puolukoita. Kyy sihisi ja meni menojaan. Erosimme sovussa. Nyt ei ole ollut oikein keliä mennä puolukkaan. Vaadin aurinkoista säätä! Haaveilen termarikahveista metsässä. Itsehän en juuri syö puolukkaa, mutta minulla on pari ihmistä joille olen luvannut kerätä puolukkaa. Ja tykkään olla metsässä.

Viikko taas loppupuolella. Mihin nää päivät menee?

Kaikki puhuttelee

Tänään tuli tämmöinen harmaa sadepäivä. Olen päässyt vähän niin kuin yli siitä syys-ahdistuksesta. Syksy tulee, elämä jatkuu ja kaikki ei ole ehkä niin kamalaa kuin luulin. Tunne-elämä on näköjään taas aika ailahtelevaista meikäläisellä. Olen aika tukossa kaikesta mielipiteiden tulvasta jota pukkaa sosiaalisessa mediassa ja kaikkialla. Kaikesta pitää saada sanoa oma mielipiteensä ja pitää osata olla jotain mieltä, niistäkin asioista joista ei tiedä mitään. Kauhea väsymys iskee. Too much information!

Kuitenkin, lähdin tänään lenkille aamupäivästä kun heräsin päänsärkyiseen oloon ja tuntui, että on pakko saada raitista ilmaa. Sadetta pukkasi, mutta laitoin uuden sadeasun! Hyvin piti vettä. Lenkkarit vähän kyllä päästi vettä läpi loppuvaiheessa. Alkoi satamaan vasta puolivälissä lenkkiä oikein kunnolla. Sadeilmallakin on tunnelmaa! 

Eihän siitä lenkkeilystä meinannut tulla mitään, kun kaikki puhuttelee. Harmaus puhuttelee. Pellot puhuttelee, linnut puhuttelee, puhelinlangat puhuttelee, kurainen tie pellolle puhuttelee. Piti ikuistaa vähän kaikkea kuviksi. Olen kiitollinen siitä, että näen kauneutta ympärillä. Jonkun mielestä rumuudessakin. Että maa ja muta ja kura voikin puhutella ihmistä. Ajattelen, että se on Jumala joka puhuttelee luonnon kautta. Olen aika-ajoin kärsinyt paljonkin siitä, että tunne-elämä on niin vahvaa. Silloin surut ja melankoliakin puskee voimakkaana päälle ja pienetkin vastoinkäymiset voi tuntua valtavilta vuorilta. Kuitenkin, herkkyydestä on hyvääkin, näkee ja kokee kauneutta ja luontoa vahvasti. Pystyy asettumaan muiden ihmisten asemaan. Tärkeintä kai olisi se, että hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on. Ei yrittäisi muuttaa omaa persoonaansa joksikin muuksi.

Olkaapa tänään omia itsejänne!

Yhteenveto lomasta

Heips!

Vietin vajaan viikon lomaillen kotiseudulla. Lomailuun liittyi lenkkeilyä metsässä, hiukan mustikassa oloa (hirvikärpäsiä...) koirien rapsuttelua, ihanien ystävien näkemistä ja yhden vauvan hoitoa, suklaakakkua ja kahvetta ja hiukan shoppailuakin. Joten mitä parhain lomanen. Oli kiva, että ehdin vielä tämänkin kokea kesällä. Ilmatkin oli kohtuulliset. Ja ystävät ja sukulaiset tekivät lomani <3

Metsässä.

Mustikoita oli vielä paljon metsässä ja puolukoitakin oli tulossa runsaasti. Saatanpa eksyä vielä puolukkaankin, vaikka en itse syö puolukkaa. Kerään jollekin toiselle :) Metsässä on mukavaa. Vaikka meidän pihassa on vähän niin kuin metsää, niin salaa haaveilen, että tästä olisi suoraan kulku metsään missä vaellella. (ehkä mun pitää tehdä pellolle sellainen, metsä?!) 

Koirakuumehan siinä pukkaa kun lenkkiseurana on kaksi karvaista otusta, jotka pinkovat intopiukassa pitkin metsää vapaina. Hienoa oli näiden kanssa olla lenkillä. Ja mikäs sen parempaa kuin koira, joka ymmärtää mitä sille sanoo, odottaa kun pyytää odottamaan ja noutaa kun pyytää noutamaan :) Kiva, että saa elää koirallista elämää toisten ihmisten lemmikkien kautta, kun ei sitä omaa koiraa ole eikä taida voida tullakaan. 

Kotosalla tomaatit punertaa komeasti kasvihuoneessa. Kävin niitä keräämässä jo ja syötykin on. Hyviä ovat. Ensi vuonna ostan isot, valmiit taimet kuten tänäkin vuonna. Ehtii tomaatit kypsyä ja saan satoakin. Kesäkurpat on olleet pettymys, etanat ja kotilot ovat suurimman osan vetäneet napaan. Nyt reissun jälkeen kävin katsomassa niin vasta nyt oli pari isompaa tulossa. Käyn ne tänään pelastamassa, ennen kuin etanat syö nekin.

Lenkkiseuralainen. Stells <3

Myrtin nenu!

Istutin muuten tuonne kasvimaan laitaan kuusi saskatoonin taimea! Yksi tuttu niitä kasvattelee ja ajattelin jo aiemmin, että olisi kiva laittaa niitä kasvamaan. Tekevät hyvin marjaa, joka ei ole niin väkevää kuin aronia, mutta todella terveellinen. Käänsin maata sieltä tyhjästä kohtaa peltoa (jossa oli se pressu rikkaruohoja tappamassa, kunnes myrsky lennätti sen hittoon) ja sekoitin hiekkaa ja vähän säkkimultaa maahan. Sinne taimet ja päälle sanomalehti + kuorikate. Taimet on tosi pieniä, avojuurisia, mutta eilen kävin kastelemassa, niin näyttivät oikein terhakoilta.

Maa-artisokat on varmaan kolme metriä pitkiä. Ihan tajuttoman kokoisia! Kasvavat ihan itsellään ja hoitamatta. Mukuloita saa sitten meiltä, jos haluaa omalle pihalleen. Hyvää keittoa niistä tulee, tosin meikäläinen herkkävatsaisena ei voi kovin paljon syödä.

Viikko puolessa, iloista loppukesää kaikille!