perjantai 22. tammikuuta 2016

Tyytyväisyyttä

Wäääh! Päätä on särkenyt jo pari päivää. Niskahartiaseutu lienee niin jumissa, että pää tulee kipeäksi. Olen kyllä jumppaillut ja eilen tein kahvakuulalla liikkeitä. Toivottavasti auttaa. Minulla päänsärky on sitä sorttia, että kun kerran pää tulee kipeäksi, se ei lähde muulla kuin särkylääkkeellä vaikka mitä tekisi. Ja vielä se särkylääke, joka auttaa saa mahan todella kipeäksi. Ei siis kiva.

Haettiin tänään toinen säkki linnunsiemeniä kaupalta. Olen vienyt aika paljon pähkinää myös laudoille nyt kovien pakkasten aikaan. Yhtenä päivänä bongasin puukiipijän pihan puolen ruokintapaikalta. Tai oikeastaan se kiipeili runkoa pitkin, en tiedä kävikö se ruokapaikalla syömässä. Hauska lintu. Menee runkoa pitkin kuin jyrsijä. Pähkinänakkelin bongasin eilen taas kun hörpin kahvia ikkunassa. On se vaan niin hieno lintu <3 Punatulkutkin kävivät ruokintapaikalla. Aiemmin ne söivät vaan vaahterasta siemeniä kaiketi, nyt tulivat ihan ruokintapaikalle hakemaan ruokaa. Olen nähnyt toisen peipon muutaman kerran. Toivottavsti se toinenkin on yhä elossa. Mustarastaita hengailee pariskunta tontilla ja käpytikka käy miltei päivittäin. Varpusia ja talitiaisia, sinitiaisia ja kuusitiaisia. Muutaman viherpeipon olen nähnyt myös. Ja fasaanit, mutta vähemmässä määrin kuin aikaisempina vuosina. Naakat ja harakat tietysti hengailee myöskin ruokintapaikoilla, eikä minua sekään haittaa, kunhan niitä ei kymmenittäin tulisi.

Pihaa katsellassa on hauska tunnistaa jälkiä hangella. Ainakin rusakko on loikkinut ristiin rastiin pihaa, oravat pomppineet ja varmaankin naapuruston kissat jolkotelleet tontin poikki. Ketunkin olen joskus nähnyt täällä. Kiva seurailla eläinten elämää.

Toissaviikolla minulle soitettiin ja tarjottiin lisää töitä! Jouduin nopealla aikataululla hyppäämään tuntemattomaan, menemään epämukavuusalueelle ja haastamaan itseäni, mutta jotenkin nyt alkaa tuntua, että taidan oikeasti olla "ope". En ole mitenkään kovin tietoisesti ja vahvasti hakeutunut tälle alalle tai koskaan kokenut, että olisin opettaja, mutta nyt on pari kertaa välähtänyt mielessä, että hei, kyllä minä taidan olla siinä muurinraossa mihin minut on tarkoitettu. Itsetunto minulla ei ole koskaan ollut kovin vahva tai että olisin uskonut omiin kykyihini tai kuvitellut edes minulla olevan jotain kykyjä ja taitoja. Kuitenkin tietyt ovet ovat avautuneet ja minä olen niistä kävellyt, vaikka se on ollut pelottavaa ja vaatinut rohkeutta. Huojuvinkin askelin. Mitään opettajan koulutustahan minulla ei ole, joten oppilaat itse ja tilanteet/ käytäntö ovat minua opettaneet. Lapset ja aikuiset. Jotenkin ohikiitävinä välähtävinä pieninä hetkinä sitä tulee olo, että nyt onnistuin tässä tai tuossa. Tai kun joku oppilaista saa aikaan onnistuneen työn ja on hyvillään. Kokee onnistumisen iloa. Kun joku sanoo kiitos. Silloin olen minäkin onnistunut ja se on paras palaute, nähdä hymy lapsen kasvoilla ja ylpeys itsestään. "Minä osasin, minä tein tämän!" Yritän aina antaa hyvää palautetta oppilaille, varsinkin lapsille. Itse muistan elävästi yläasteaikaisen luokanvalvojan sanat ysiluokalla koulun ollessa loppusuoralla, hän sanoi: "Minä näin heti seiskalla, että tällä luokalla on fiksuja tyttöjä." Se on jäänyt mieleeni vahvasti ja samaa haluan antaa omille oppilaille. Sanoa heille, että he kyllä osaavat ja pärjäävät. Rohkaista. Jollekulle se voi olla ainoa rohkaisu, jonka he saavat. Ja sillä on pärjättävä mitä on.


Jotenkin tämä uusi homma on täydentänyt aikataulua ja viikkoa, koska välillä olen ollut aika tylsistynytkin tähän vapaa-ajan paljouteen. En ole ikinä tehnyt töitä rikastuakseni (en kyllä tajua miten olisin voinutkaan kun ei niitä töitä oikeasti edes ole...) vaan minulle on aina riittänyt tämä mitä meillä on vaikka tiedän että se on vähän ja joidenkin mittapuussa todella vähän. Meidän ei ole koskaan tarvinnut venyttää penniä, vaikka on ollut sairautta, työttömyyttä ja pätkähommia, se on ollut ihmeellistä huolenpitoa yläkerrasta päin, näin ajattelen. Tietysti myös pyrimme kestävään kehitykseen, kierrätykseen ja säästäväisyyteen. Ostan 90% vaatteistani kirpparilta, mies pitää vaatteensa aivan loppuun asti ennen pois heittämistä. Kompostoidaan, kasvatetaan itse, lainataan, vaihdetaan. Pyritään tekemään kunnollista kotiruokaa, isompia satseja kerralla. Kissojen ruokintaan menee ehkä enemmän rahaa ja siihen olen myös valmis satsaamaan. Se on tyydyttävää ja hyvää elämää, minulle. Tähän olen tyytyväinen, näin on hyvä. 

Viikon päästä juhlitaan tuplasynttäreitä, meikäläisen pyöreitä (jotka jo ennen joulua tuli virallisesti täyteen) ja isännän ei-pyöreitä. Saadaan ihania ihmisiä tupa täyteen. Vielä on tehtävää, leivottavaa, koristeltavaa, siivottavaakin. Toivon, että juhlista tulee mahtavat ja onnistuneet. :)

Piti varmaan kirjoittaa jotain ihan muuta, mutta tämmöistä nyt tuli! Iloista viikonloppua kaikille! Nautitaan lumesta kun sitä on!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti