sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Lehtokotiloasiaa ja muut kuulumiset

Kesän duunit alkoivat maanantaina. Perjantaina hurrasin viikonloppua, kyllä tuo ensimmäinen viikko tuntui niin vahvasti kropassa. Onneksi työ on pääsääntöisesti kivaa ja tekemistä riittää, ei tarvitse vilkuilla kelloa. Aamu kuuden herätys tuntui vähän tiukalta, kun on saanut koko talven nukkua joka aamu käytännössä katsoen nii pitkään kuin haluaa, mutta siihenkin tottuu äkkiä. 
Rypäleitä tulee. :)
Tomaatit ja kurkut istutettu!


Piipussa asukkaita...
Minulla oli kauhea stressi jo päällä, kun en ole ehtinyt laittaa vielä kasvihuoneeseen mitään. (miksiköhän, nythän eletään vielä toukokuuta...hyvin ehtii!) Eilen sitten vapaapäivän kunniaksi hurautimme taimikaupoille ja hakemaan multaa. Isäntä korjaili pumppua, että saataisiin vesitalous kuntoon pihamaalla. Eniten harmittaa se, että jos istutetut taimet kuolevat siksi, etten ole ehtinyt niitä kastella tai jaksanut kantaa vettä kastelukannuilla! Kuitenkin, kastelen myös viime vuonna istutettuja puita ja pensaita. Nyt on viimevuotisista purppuraomenapuu, onnenpensas, 2 pensasmustikkaa (joista toisen söi jänikset ja silti siinä on kukkia!) sekä kuusi saskatoonia. Ja pallohortensia. Tämän vuotisista Suomen köynnösruusu, mysteeriomppu ja kuutamohortensia. Niin ja yksi tammen alku. Luulin, että syyshortensia Vanille Fraise olisi heittänyt henkensä, mutta juuresta tulee uutta. Jouduin vetämään sen alas. Viime talvi on kyllä vienyt kasveja. Syksyllä istuttamani syysleimut kuolivat, lumikärhö tulee kovin hitaasti ja surkeasti, tulppaanit eivät kuki yhtään niin hienosti kuin viime vuonna. Samoin ruusut ja angervot ovat kärsineet. Työmaalla on monta rutikuivaa pensasryhmää angervoista tai hanhikeista, joihin tulee muutama vihreä lehti sinne tänne, samoin ruusut. Liekö lumettomuus vai mikä vienyt kasveja. 

Kasvihuone on nyt kunnossa. Ostin viisi tomaattia ja kaksi kurkkua. Vielä olisi hyvinkin mahtunut kaikkea kasvariin. Ehkä kylvän salaattia parvekelaatikkoon ja laitan kasvamaan? Kasvimaa on vielä vähän vaiheessa. Ostin kyllä eilen punasipulin istukassipuleita, jos saisi edes ne heitettyä maahan. Piti ostaa kesäkurppia, mutta unohdin, joten kylvin ne tänä vuonna. Laitoin niitä nyt kymmenkunta siinä toivossa, että jos lehtokotilot syövät viisi, minulle jää vielä viisi... Kasvimaalle tuuppasin jättikurpitsan alun myös. Kylvin mangoldia, joka piti jo viime vuonna laittaa.  

Ilokseni voin kertoa, että olemme isännän kanssa torjuneet keräämällä lehtokotiloita ja sillä vaikuttaisi olevan merkitystä niiden määrään. Ensin ajattelin, että se on ihan turhaa. Meillähän kotilot möllöttää tuolla vatukossa ja kaivon lähellä vuorenkilvissä. Muualla olen nähnyt satunnaisia tapauksia, mutta eivät ole kuitenkaan muhineet tuolla katteiden alla kasvimaalla, missä luulisi. Viime kesänä niitä oli ihan järkyttävästi ja havahduin siihen, että niitä pitää oikeasti torjua. Sateiset kelit lisäävät niiden määrää ja ehkä leudot talvet. Kuitenkin virheeni oli se, etten aloittanut torjuntaa heti keväällä ennen kuin ne ehtivät munia. Tänä vuonna olen ollut aktiivisempi. No, ollaan kerätty niitä, levitetty tuhkaa vatukkoon. Iltaisin ne kerääntyvät syömään, nälkäisiä varmaan ovat talven jäljiltä. On ollut helppo napsia ne kasvien lehdiltä. Sateen jälkeen luulin, että niitä olisi aivan pilvin pimein, mutta ei! Elättelen siis toivetta, että kerääminen on auttanut. Lohduttauduin ajatuksella, että yhden kun tuhoaa niin on kuin sata tuhoaisi. 

Lehtokotiloonhan ei tehoa perinteiset etanoiden torjuntakeinot. Olutansaa koetin, ei toiminut. Kyllä sinne pari kotiloa eksyi, mutta eipä paljon tuntunut satojen kotiloiden populaatiossa. Eivät hakeudu mitenkään massiivisesti myöskään lautojen tai levyejen alle. Laitettiin joku liukas levy tuonne vatukkoon, sen pinnalta kerättiin muutamia kotiloita, mutta edelleen ihan vapaa kerääminen käsin on tehokkainta. Kävin kaupassa kysymässä myrkkyä, Ferromol (rautaFOSFAATTI, huom. eri aine kuin rautasulfaatti) maksoi hunajaa, 2 kg paketti 59 €. Todettiin, että köyhällä ei ole varaa ja kerätään. Tuhkan ja kalkin ja hiekan levittäminen ilmeisesti voi auttaa, esim. rajaamalla kasvimaat tuhkalla. Kuitenkin sade kumoaa vaikutuksen. Sanotaan, että pihojen siistiminen ja nurmikon lyhyenä pitäminen auttaa. Kasat ja avokompostit pois. No... meillä on tuota vapaasti kasvavaa peltotilaa tontilla ja naapurissa, joten... Kyllä hävitin yhden läjän tuolta pihan perältä, se on ehkä vähän auttanut ja ajetaan nurmikkoa vatukon ympäriltä lyhyeksi. Lehtokotilot tykkää pehmeälehtisistä kasveista, esim. nokkosesta ja voikukista. No kumpikin rehottaa pihamaalla sen verran runsaasti, etten vaan yksinkertaisesti pysty ja jaksa alkaa poistamaan näitä kasveja tontilta kokonaan. Eli sekään ei juuri meillä toimisi. Ilmeisesti linnut syövät jonkin verran näitä, kanat ovat aika tehokkaita, mehän ei kanoja saatu vaikka olisi haluttukin. Rastaat niitä popsivat, siilit ja sammakot. Eli jos mahdollista niin näitä elukoita pihalle. Eivät nekään kuitenkaan jaksa kaikkia popsia. Kova kuori kaiketi on hankala, jos tarjolla on helpompaa ruokaa niin sitä kai linnutkin syövät. Kaikkia poppakonsteja ihmisillä tuntuu olevan, kuparilanka, hiusten levittäminen kasvimaalle jne, näiden tehokkuudesta en osaa sanoa. Tietysti tärkeää olisi, että naapurustokin osallistuisi lehtokotiloiden torjuntaan ennen kuin tilanne räjähtää käsistä. Kuitenkin, aina on niitä vapaana kasvavia peltoja, ojia, pusikoita jne, joissa kotilot lisääntyvät. Sille vaan ei voi mitään. Kuitenkin ölliäiset saattavat esiintyä melko paikallisesti. Naapureita haastattelemalla olen kuullut, että niitä ei olisi kovinkaan paljon esim. tien toisella puolella. Ehkäpä tuo meidän vatukko on se yksittäinen ongelmakohde tässä. Kuitenkin kaikesta huolimatta, olen itse lehtokotilon torjunnassa parhaimmaksi todennut: 

* aktiivinen kerääminen keväällä vaikkapa apujoukon kera ja oikeaoppinen tuhoaminen (kiehuva vesi päälle ja raadot sekajätteeseen, jos murskaa niin raadot myös sekajätteeseen, ei saa kompostoida etteivät munat kehity. Lehtokotilot syövät myös toistensa raatoja, joten pulskistuvat jos vaan rusauttelet rikki toverit saappaalla) 
* Ferromol- lisänä, sillä ei ole vahingollista siileille tai pikkuotuksille (jos vaan on varaa. Ilmeisesti ainetta voi myös tilata jostain ulkomailta nettikaupoista) 
* Taimien ja kasvimaan suojaaminen, esim. tuhka/kalkki/hiekkaraidalla. (toki paskiaiset voivat lyllertää siitäkin yli vahingoittumattomina) 

No, tulipa avauduttua lehtokotilosta. En löytänyt kuvaa tähän hätään, mutta google on pullollaan kuvia noista öttiäisistä, jos jollekulle on epäselvää miltä lehtokotilo näyttää. 

Eipä tässä oikein muuta tähän hätään. Kissat voi hyvin ja ulkoilevat paljon tarhassa. Neko on välillä valjaissa pihamaalla, kuten eilen aamulla. Sen valkoiset tassut oli ihan vihreät ruohonleikkuujätteestä, kun ajoin nurmikot perjantaina vielä töiden jälkeen. Raukka joutui pesemään pitkän tovin, ennen kuin tuli puhdasta. Myrttikin voi hyvin ja me ihmiset vaan raadetaan töissä! Perussettiä. 

Hyvää sunnuntaita!

6 kommenttia:

  1. Löysin blogiisi Keskeneräinen-blogin kautta ja niin monia ärsyttävä lehtokotiloaihe tietenkin laittoi kommentoimaan.
    Meillä kotiloita on vuosi vuodelta enemmän. Parin viime vuoden ajan olen systemaattisesti niitä kerännyt ja pyrkinyt muutenkin torjumaan, vaan aika huonolta näyttää. Naapuritontti on kunnan maata ja siellä niitä lymyää. Muut naapurit eivät ole laisinkaan kiinnostuneita puutarhoistaan ja jotkut väittävät, ettei heillä ole kotiloita laisinkaan. Sitä on vähän vaikea uskoa, kun ottaa huomioon, kuinka paljon niitä näkee muuallakin, kuin omassa puutarhassa. Luulenpa, ettei niitä näe, ellei kasvien kanssa mitään touhua, eikä ylipäätään pahemmin pihapiirissä kulje ja katsele.

    Ferramolia olen ostanut jonkun kerran 10 kilon säkeissä. Silloin se tulee edullisemmaksi. Tuusulan Terrasta ostin edellisen säkin ja se maksoi 89 euroa. On siis merkittävästi halvempaa, kuin 2 kilon laatikot. Harmi vain, että niitä 10 kilon säkkejä joutuu metsästämään ja niiden perässä ajelemaan. Luulisi, että esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla rautakaupat hankkisivat paremmat valikoimat, koska täällä kotiloita on valtavasti vähän joka tontilla.

    Talven aikana tulipesistä kerätyt tuhkat ripottelin oman tonttimme ja kunnan maan rajalle. Se näytti auttavan hetken. Nyt on satanut ja kotilot ovat taas innoissaan ryömimässä meidän puolelle. Ja tuhka miltei loppu. En aio hävittää komposteja, sillä uskon, ettei se paljonkaan kotilotuotantoon vaikuta. Komposteilla on kuitenkin oma tärkeä merkityksensä puutarhassa. Nurmikon matalana pitämisellä ei lukemieni artikkeleiden perusteella ole paljonkaan merkitystä. Voikukista kotilot kuulemma tykkäävät ja niiden määrää voin tietenkin yrittää vähentää. Mutta entä kaikki ne perennat, joista kotilot tykkäävät. Jos kasvien hävittämisen tielle lähtee, tuloksena on asfaltointi tai kerrostaloon muuttaminen.

    Olen siis vähitellen alkanut pohtimaan, josko vain yrittäisin elää panikoitumatta kotiloiden vuoksi. Niitä on aina ollut Suomen luonnossa, mutta lämpenevä ilmasto ja laajeneva puutarhaharrastus ovat toki saaneet niiden kannan leviämään. Kerään sen, minkä ehdin ja jaksan. Ja ostan ferramolia, kun rahatilanne sallii. Mikään kasvi ei toistaiseksi ole hävinnyt puutarhastani kotiloiden syömänä. Reiällisiä lehtiä löytyy, mutta ei haitaksi saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos kommentista. Olen miettinyt samaa, että turha kotiloiden takia on yöunia menettää, vaikka ikävä ongelma puutarhassa onkin. En jaksa uskoa, että niistä pääsisi kokonaan eroon vaikka mitä tekisi. (kulotuskin kävi mielessä keväällä mut asutaan taajamassa...) Eikä aikaa oikeasti ole kokoajan noukkia (eikä selkäkään kestä :D ) Tuokin on totta, että ei varmaan kotiloita nää jos ei kukkapenkeissä möyri! Hyvä tietää, että Ferramolia saa säkkitavarana, ei ollut paikallisessa Hankkijassa. Pitäisi tutkia saako jostain ulkomaisesta nettikaupasta halvemmalla isompia määriä... En aio myöskään luopua kompostoimisesta ja kompostin levittämisestä kasvimaalle. Mulla on vuorenkilpien lehdet reikäisiä ja kotilot limastaa vatut vattumalla, vaikkeivät syökään niitä. Ei silti limaisia vattuja huvita kerätä itselle pakkaseen. Yritetään elää kotiloiden kanssa, kun ei muutakaan voi. Tsemppiä haasteisiin! Naapureitakaan ei varmaan saa keräämään, jos eivät havahdu tilanteen todellisuuteen. Yksin on kovin raskasta yrittää torjua otuksia, kun on vaan kaksi kättä ja tarttis ainakin 50... Mut elämä jatkuu, ei vaivuta epätoivoon :) Iloista kesää!

      Poista
  2. Meillä ei onneksi ole lehtokotiloita, toivottavasti eivät ihan heti tänne leviäkään. Tarkkana saa silti olla, kerran yksi tuli käytettyjen kattopeltien mukana kaupungista, eli koskaan ei voi tietää milloin niitä alkaa meiltäki löytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta ja jos vaihtelee perennoja tuttujen kanssa, niin sillon myös voi rantautua. On nuo kyl ärsyttäviä... Nyt en oo ehtiny ees käydä kattoo mitä vatukossa on meneillään. Kesäflunssa päällä...

      Poista
  3. Pahuksen lehtokotiloissa on se vika, että ne pysyvät aika hyvin piilossa, kun on kuivaa. Ja sitä meillä on riittänyt viime viikkoina, kun ei ole satanut juuri lainkaan. Viimeksi kun satoi kunnolla, niin keräsin niitä satakunta kappaletta. Muuten olen levitellyt Ferromolia ja "tyhjiä" kotiloita onkin joitakin löytynyt. Vaikka kokemukseni mukaan kotilot menevät piiloon kuolemaan, kun ovat syöneet Ferromolia. Luin jostain, että voikukan lehdet ovat kotiloiden herkkua ja niitähän meillä riittää. Eli pitäisi myös päästä voikukista eroon :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voikukat ja nokkoset! Ei mitään toivoa päästä niistä eroon ainakaan omalla tontilla. Oon ollut kipeenä ja en oo ees käynyt katsomassa mitä kotilovatukossa on tapahtunut, ei vaan oo ehtinyt ja pystynyt :( Nyt on kyllä ollut kuivaa. Sen tajusin tänä vuonna, että kerääminen on aloitettava aikaisin keväällä, heti kun kotilot lähtee liikenteeseen ja syömään iltaisin!

      Poista