perjantai 16. syyskuuta 2016

Syystöitä pihamaalla ja kissojen kuulumiset

Eilen kuvia, tänään sanoja. 

Lehtiä on alkanut tippua puista. Ei vielä paljon, mutta silleen, että haravaa saa jo heilutella. Se on ihan kivaa, tykkään haravoinnista. Olen vähän mietiskellyt, että mitä sitä tekisi kaikille lehdille. Aikaisempina vuosina ollaan kipattu tuonne pellon "perälle" ja hyvin ovat sinne maatuneet. Nyt sieltäkin on nurmikko leikattu lyhyeksi (eihän se tietysti mitään haittaa) ja ollaan koitettu pitää koko peltoa hoidettuna alueena niiton jälkeen. Kasvimaalle olen aina läjännyt lehtiä, mutta lähinnä nyt mietin, että pahennanko lehtokotilo-ongelmaa näillä "kasoillani". Lehdet häviää kyllä aika nopeasti ja painuvat. Peräkärryttömänä kaikki siirrot on hankalia. Ei viitsisi jätesäkeillä roudata kaupungin puutarhajätteen keräykseen, kun säkkejä tulisi varmasti triljoonittain... Molemmat kompostit pursuavat myös täyteyttään. Olenkin aina syksyllä tyhjentänyt kompostit, että talven biojätteet mahtuvat. Kompostia on hyvä sekoittaa lehtiin ja heittää kasvimaalle... No pohdintaa ja valintoja ovat nämä.

Lehtokotiloiden torjuntaintoni on lopahtanut täysin ja nyt niitä möyrii jo raparepereissäkin. Se vähän masentaa, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa. Pitää yrittää hommata myrkkyä ensi keväänä...

Sisällä on keltainen ja pinkki kiinanruusu kukkinut komeasti. Keltainen varsinkin jo monta viikkoa. Aina vaan tulee uusi kukka. Saa niitä kyllä kastella myös ihan todella paljon. Vaaleanpunainenkin teki vielä toisen kukan, mutta nyt en ole tarkastellut tuleeko uusia. Harmittavan lyhyen aikaa kestävät nuo kukat, mutta on ne kauniita.

En muista kerroinko jo Misaki-kissin kuulumiset. Sillä siis on ollut koko ikänsä sitä suuvaivaa ja viimeisimmän eläinlääkärikäynnin yhteydessä ell sanoi, että hampaat kannattaisi röntgenkuvauttaa, että näkisi onko juuret huonossa kunnossa ja tarvitaanko hampaiden poistoja. No, varasin eläinklinikalle ajan röntgeniin ja Misakin suu kuvattiin. Hyviä uutisia tuli sieltä, eli hampaiden juurissa ei ole muutoksia ja poistoja ei tarvita ainakaan vielä. Ikenissä oli hyvin paikallista tulehdusta hammasrivistön ulkopuolella (posken puolella) ja vain muutaman hampaan osalta. Ell suositti hampaiden säännöllistä harjausta ja hammaskiven poistoa vuosittain. Jos ei auta nämäkään niin, sitten hampaita pois. Nyt sitten ostettiin kaikille kolmelle omat hammasharjat ja kanan makuista tahnaa. Eipä kissat kamalan innoissaan itse harjausoperaatiosta ole, mutta tulevat kyllä kärkkymään kun tahnan näkevät. Se on niin hyvää niiden mielestä. Nuhrulla on kaikista kissoistamme isoimmat ja järeimmät hampaat ja Nekolla taas tosi pienet ja siltä on poistettukin jokunen heiluva hammas hammaskiven rapsutuksen yhteydessä. No, joka ilta suoritetaan nyt tämä operaatio ja sen päälle palkkana on leikkituokio. Ihan hyvin on tämä rutiini arkeen asettunut ja meidän kissoja on aina pidelty ja sylitelty niin paljon, että ne kyllä antavat toimenpiteen suorittaa, vaikkei suun ronkkiminen niistä koskaan kivaa ole. Toivotaan, että Misakin ikenet tuosta paranevat ja tulehdus kaikkoaa harjauksen ja hoidon myötä. Suuri helpotus kuitenkin oli, että vielä ei ainakaan tarvitse ryhtyä kalliisiin hammasoperaatioihin. Toivon, ettei siihen tarvitsisi mennä. Misakikin on jo kuitenkin 9 vuotias, ei mikään pentu enää.

Olen syöttänyt kissolle kania, jota ostan tutulta kanitilalliselta. Voi että se maistuu niille hyvin ja koko kanin voi käyttää luineen päivineen! Älyttömän kätevää ja hukkaprosentti pieni. Hyvin kaikki kissoista rouskuttavat luita menemään ja hampaat puhdistuu. Kanan siivet ovat kokeneet jonkinlaisen inflaation, eikä ne tahdo oikein maistua aina. Kiva kun löytyy ruoka joka uppoaa. Pistinkin lisää kania tilaukseen. Ainoa itseä hankaloittava juttu on pakasteen sen verran sulattaminen, että saa pilkottua ja sitten olen kyllä heittänyt uudelleen pakkaseen, vaikka toiset sanovat että ehdottomasti ei saa. Kissoilla olen kyllä näin uskaltanut tehdä, jos pakaste ei ole kokonaan sulanutta. Joutuu vaan käyttämään aika paljon voimaa, teräviä veitsiä ja oksasaksia ja mielikuvitusta, että saa kanin paloiksi.

Nostin eilen toisen ison kurpitsan kasvimaalta. Se jäi nyt ulkoportaalle jatkokäsittelyn odottamista. Onko hyviä talvikurpitsan käyttövinkkejä? Kurpitsakeittoa tein jo koskenlaskijalla, se oli hyvää mutta herkkävatsaiselle ei sopinut joko koskenlaskija tai kurpitsa, mene ja tiedä :D Uunissa suolan, öljyn ja pippurin kera olen myös kurpitsaa käyttänyt. Hyvää.

No, nyt yritän saada aikaiseksi vapaapäivän vireen ja lähteä vähän pihahommiin, aurinko kun paistaa. Oiva päivä syystöille pihamaalla.

Iloista viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. Meillä kotiloita on vuosi vuodelta enemmän, vaikka kerään ja myrkytän niitä ahkerasti. En ole luopunut lehtikomposteista, sillä naapureista kotiloita vyöryy joka tapauksessa, vaikka itse tekisin mitä tahansa. Haravoiminen lehtien kärrääminen kaatopaikalle ei ole kovin ekologinen vaihtoehto ja omasta kompostista saa kuitenkin muhevaa multaa.

    Meidän Juuso ei anna harjata hampaitaan. Eläinlääkäri tarkastaa Juuson hampaat vuosittain rokotuksen yhteydessä ja yleensä hammaskivi poistetaan kahden vuoden välein. Juuso täytti kesäkuun alussa 15 v ja on pirteä ja ihana kissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Eipä noista kotiloista taida päästä eroon... Tyhjensin kompostit ja jonkin verran saan lehtiä sinne uppoamaan, painuvat onneksi aika nopeasti littuun ja maatuvat. Ihan kasvimaalle olen myös kärrännyt.

      Oi, Juusolle rapsutuksia <3 Hyvä että hampaat tarkastetaan säännöllisesti. Kyllä sitä hammaskiveä tuppaa kertymään vaikka mitä söisi...

      Poista