perjantai 30. joulukuuta 2016

Liikaa aikaa

Piti tehdä joulubloggaus mutta en tehnyt. Jotakin jäi luonnoksiin roikkumaan julkaisematta. Miten joulu meni? Haimme kuusen, oli vähän paketteja, söimme hyvin, ruoat onnistuivat tänä vuonna mainiosti eikä jäänyt hirveästi yli. Isännän porukat kävivät joulupäivänä syömässä, sekin oli kiva. Kinkku onnistui hyvin ja lopun sain upotettua kätevästi hernekeittoon, perinteisesti. Kärsin lonkkakivuista, mikä ei ollut kiva. Nyt kärsin liiallisesta vapaa-ajasta joka aiheuttaa liikaa ajatuksia päähän joka aiheuttaa ahdistusta. (liikaa aikaa murehtia kaikkea epärealistista) Joka joulu sama juttu. Vapaa-aikaa toivoo ja odottaa kuin kuuta nousevaa, sitten kun on puoli päivää löhönnyt sohvalla toteaa, ettei tämä ollutkaan minun juttuni. Tarvitsen tekemistä, eikä siihen helpota autottomuus. Raskausvaivat ovat olleet jonkin verran rajoitteena liikkumiselle (lonkka) joten kävellenkään ei pääse kovin pitkälle. Yhtenä päivänä sain auton käyttöön ja silloin kävin tekemässä savitöitä työmaalla. Ihan kivaa oli sekin, tehdä vaihteeksi jotain ihan itselle ja omasta inspiraatiosta.

Olen nyt suunnitellut aika paljon tehtäviä ja tunteja keväälle, jotta työt menisivät kivemmin ja olisi ideoita mistä ammentaa. Paljon on työtä tuntien suunnittelussa ja jotenkin sitä omat vajavuutensa tajuaa vahvasti, ne heikot kohdat, joissa tarvitsisi kehittyä ja osata paremmin. Toisaalta taas, ehkä voi kehittyä mutta ehkä voi ammentaa enemmän siitä mitä osaa eikä ainakaan vähätellä sitä. Vaikeaa. Tarvitseeko myöskään kaikkea osata? Sitäkin olen miettinyt viimeaikoina. Kuitenkin, tulosta on tullut ja olen saanut paljon tehtäviä valmiiksi, joista on varmasti hyötyä tulevillekin vuosille! Myös taannoinen koulutus materiaalien toimittajaltamme oli aivan huippu, siellä sai tutustua uusiin materiaaleihin ja niiden käyttöön. On kyllä hyvä fiilis siitä, että olen saanut tehtyä suunnittelua. Se on ollut itselle vaikeaa.

Kun jo nyt on aika valas olo, niin mitenköhän valas sitä on toukokuussa. Maha kasvaa tasaiseen tahtiin ja ihmettelen tässä vaan kaikenmoisia oloja ja vaivoja. En ole koskaan painanut niin paljon kuin nyt, vaikka painonnousu onkin ollut ihan normaalin rajoissa. Oikea lonkka on tosiaan vaivannut, epäilen kyllä siinä vanhaa kunnon iskiasta kun löytyi kipeä hermo. Kylmäpussia ja lepoa lähinnä nyt siihen. On se jo aika paljon helpottanut niiltä päiviltä, kun en saanut sukkaa jalkaan. Uusimpana ihanuutena levottomat jalat, joskaan ei ole vielä kovin paha mutta varsin outo vaiva sekin. Siis yleensä nukahtaessa tuleva pakonomainen tarve liikuttaa jalkoja. Sellaista kihelmöintiä jalkapohjissa, "levottomuutta". Niskahartiat on myös aika jumissa ja niitä olen koittanut hieroa iltaisin ja tehdä liikkeitä että saisi veren kiertämään. Kaurapussi on myös kiva kaveri. Jos pitää jotain positiivista tästä repiä niin pahoinvointi on helpottanut enkä edes oksentanut kertaakaan. Tähän asti siis suht vähällä kuitekin selvitty. Rakenneultrakin lähenee, vielä pari vkoa ja sitten nähdään taas mitä siellä on kehittymässä. Se kyllä jännittää kovasti myös. Aika menee hurjan äkkiä! Yritän myös nauttia tästä ajasta vaikka aika paljon tässä on ollut niitä pelkojakin. Ehkä se kuuluu asiaan. Iso elämänmuutos tulossa. Väkisinkin mietityttää että miten sitä osaa ja pärjää ja jaksaa ja selviää. Sitten sen näkee. Päivä kerrallaan...

Eilen pakottauduin pienelle sauvakävelylenkille kun pää tuntui kipeältä ja ärsyynnyin sakoista, jotka peltipoliisi lähetti. Vaikken pitkää lenkkiä uskaltanut lonkan takia, niin kyllä se vaan hyvää teki. Olen yrittänyt joka päivä käydä pihalla edes vähän, vaikka toisinaan kehtuuttaa niin paljon. Musta maa ja tympeät säät ei ole houkutelleet. Vaikka kyllä tässä yksi päivä aurinkokin paistoi.

Meille on kummipoika tulossa viikoksi hoitoon ja kyläilemään. Autottomuus hiukan rajoittaa meidän puuhailua, mutta eiköhän keksitä kaikkea kivaa täällä kotosallakin. Olin suunnitellut ainakin askartelua ja taiteilua tietysti. Kummipoika on myös hyvä testihenkilö kurssisuunnitelmilleni! Voinkin toteuttaa tehtäviäni hänellä ja arvioida sopiiko tehtävät eskari-ikäiselle vai vanhemmille. Hahaa! Ovela suunnitelma! Ehkä voitaisiin leipoakin jotakin yhdessä. Jonkinlaista eräilyä olisi kiva harrastaa, jos ei muuta niin makkaranpaistoa pellolla ainaskin. Tulee varmasti kiva viikko :)  

Nekon kanssa käytiin joulupäivänä valjastelemassa pihalla. Mummeli oli ensin intoa piukassa ja paineli huurteisella nurmikolla menemään. Sitten aika nopeasti taisi tulla tassujen kylmä ja Neko meni ovelle ja pyysi sisälle. Fiksu katti. Kissat on viettäneet aikaa olohuoneeseen sijoitetussa pahvilaatikossa. Se on ollut ihan joulun ykköslahja. Pahviloota. Siellä nukkuu joku kokoajan. Jos Nuhru lähtee, Misaki painuu tilalle. Sitten mummo. Eilen kammattiin kaikki kissat, varsinkin mummukka oli kampaamisen tarpeessa. Sillä kun on tuo pitempi turkki joka nöyhtääntyy takuille helpommin. Aika tollot lähtikin taas karvaa. Muutoin kissat on voineet hyvin pientä talvitylsistymistä lukuunottamatta. Ehkä päästän kissat taas piipahtamaan tarhaan tänään. Ei ne siellä kauaa viihdy kun on kylmää, mutta haluavat käydä tsekkaamassa. 

No sellainen ajatusvyöry tälläkertaa. 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE LUKIJOILLE <3 Saakoon se olla aivan ässä jokaisen elämässä. Meillä se tulee olemaan ainakin ikimuistoinen!

16 kommenttia:

  1. Ihania vauvanodotusuutisia! Oikein paljon onnea! Ja oikein hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  2. Onnea odotukseen! Toivottavasti lonkkakipu alkaa antamaan periksi.

    Tunnistan liian ajan-syndrooman. Mulla silloin iskee aina hirveä kaipuu maalle. Tai se on kokoajan, toteutumaton unelma. Suurimpana jarruna sille on mies joka ei halua muuttaa mihinkään. Itse en ole koskaan kiintynyt seiniin joten tätä on minun melkein mahdotonta ymmärtää.
    Ollaan riidelty asiasta, olen ollut joskus musertua sen alle, mutta toistaiseksi olen yrittänyt ajatella että ehkä sen aika vielä tulee. Toista ei kai kuitenkaan voi pakottaakkaan, ei ainakaan jos se ei halua. Olen joskus jopa suunnitellut itselleni kakkoskodin hankkimista mutta toistaiseksi en ole saanut säästettyä niin että se olisi realistista. Olen luvannut etten jankkaa asiasta ennenkuin tämän talon laina on maksettu, armonaikaa on vielä muutama vuosi.

    Tulipas tympeä kommentti, olen vaan taas paininut tämän asian parissa monta päivää. Olipas hyvä idea pitää pari viikkoa lomaa! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, lonkka on jo parempana onneksi. Oon uskaltanut tehdä vähän jumppaakin mikä on ollut jees! Näinhän se on, että kun on aikaa funtsia niin sitten tulee urakalla funtsittua kaikkea, eikä yleensä mitään kovin positiivisia. Toivottavasti saat rauhan asiasta, aika aikaansa kutakin :) Ei sitä ikinä tiedä mihin päätyy tai mihin elämä kuljettaa.

      Poista
  3. Kiva postaus. Paljon onnea vauvan odotukseen ja muutenkin ihanaa Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  4. Teille on todellakin tiedossa ikimuistoinen vuosi. Ihanaa aikaa!

    Toivon sinulle ensi vuodeksi
    12 kuukautta Iloa,
    52 viikkoa ystävyyttä,
    365 päivää rakkautta,
    8 760 tuntia toteutuneita toiveita,
    525 600 minuuttia auringonpaistetta
    sekä 31.536.000 sekuntia onnea!

    Hyvää Uutta Vuotta 2017!

    VastaaPoista
  5. Oikein paljon Onnea ja kaikkea hyvää ensi vuodelle!

    VastaaPoista
  6. Siunausta, iloa ja rakkautta uuteen vuoteenne koko perheelle! Kisuille silityksiä :)

    VastaaPoista
  7. Onnellista ja möykkyisää tätä vuotta!

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti olo helpottuu. Blogissani on sinulle haaste: https://saveajapapuja.blogspot.fi/2017/01/katsaus-matkakuviin-4-kuvaa-vuodesta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jo lonkka onneksi parempana... Kiitos haasteesta, käynpä kahtomassa! <3

      Poista