sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Pe 13.

Voi ny perjantai ja kolmastoista päivä. Taas viimeaikoina yrittänyt vastustaa urakalla. Kollikissa on ruvennut pissailemaan. Käytin sitä jo kerran eläinlääkärissä. Sillä on vissiin stressi lapsosesta, joka tarraa turkkiin lujaa kiinni. Tämäkin aamu alkoi kissanpissan siivoamisella. Pistin tilaukseen rauhoittavaa ruokaa, feliway on seinässä, on omia paikkoja ja tarha yms, monta hiekkalaatikkoa. Olen ressaantunut itsekin tästä pissarumbasta, sillä ei ole kuin yksi vaihtoehto jos tämä ei pian lopu. Kukaan ei ota kissaa, joka pissailee hoitoon, jotta voisi testata onko kyse stressistä. Eikä muutenkaan. Harmittaa, itkettää, väsyttää tämä. Asioita, jotka eivät ole minusta kiinni. Vien kissan vielä eläinlääkäriin uudelleen, jos tällä kertaa saataisiin pissanäyte ja varmistus siitä, ettei kyse ole tulehduksesta. Sitten kokeillaan sitä ruokaa. Meidän tervein ja nuorin kissa. Miten nämä joutuu kaikki viemään nuorimmasta päästä nukkumaan. Nukan kanssa koin jo tämän kaiken, en haluaisi enää uudelleen. Epäreilua on elämä. Samalla rehellisesti ajattelen, että elämä vähemmällä eläinmäärällä (joskaan kolme kissaa ja käärme ei ole paljon) olisi helpompaa valitettavasti. En edes kehtaa ajatella, kuinka paljon olen kantanut rahaa eläinlääkäriin viimeisen 5 v aikana, vaikka loppupeleissä kyse on ollut perusterveydenhoidosta, muutamat verikokeet ja hampaiden putsaukset. Nyt erikoisruokaan menee rahaa, munuaisten vajaatoiminta Misakilla. Forl-suusairaus Nekolla. Ja nyt tuo kolli... Itku!

On tässä kaikkea muutakin vastustavaa. Ampiaispesiä kriittisillä kulkuväylillä, vaunujen renkaat puhkeaa juuri kuin ei pitäisi. Mutta nämä on vaan ratkaistavissa olevia asioita. Miten niitä vaan tuntuu välillä tuppaavan urakalla. Ärsyttävää.

Meillä on tänään puoli päivää VAPAATA isännän kanssa! Mitä ihmettä. Lapsonen menee hoitoon loppupäiväksi. Osaakohan sitä olla vaan. Meinattiin lösöttää sohvalla ja katsoa sarjoja. Syödä possuttaa jotain.

Ollaan nukuttu muutama yö pidempiä pätkiä ja sen huomaa. On itsekin pirteämpi ja jaksaa jotain tehdäkin. Se on ihanaa. Välillä olen varma, etten ole enää koskaan virkeä ja jaksavainen, niin kuin joskus olin.

Rapsin tänään tomaateista lehtiä kasvihuoneessa. Jumping jester-lajike on ollut hyvä. Tomaatit alkaa punastella, varkaita ei tarvitse poistaa kun kasvutapa on pensastava. Tukea pitäisi paremmin. Hyvä lajike, sopii minun huolettomalle hoitotavalleni. Tomaatit on hauskan kirjavia. Ainaki lämpöä piisaa nyt kasvihuoneessa, huh! Krassit kukkii, omat samettikukat ja yrttipenkki. Kirjoapteekkarinruusu kukki pitkään ja runsaasti, ihana uusi tuttavuus hän! Punalatvan sain anopilta ja istutin penkin reunuskasviksi. Nupuilla on, ehtii kukkimaan. Jee! Ekan avomaakurkun korjasin. Alkuja myös kesäkurpissa. Marjakausi on täysiä päällä. Kesä. On kesä. Lämmin. Sisällä kukkii keltainen kiinanruusu. Useita nuppuja siinäkin.

Uudet potut kiehuu hellalla, heitin pari porkkanaa mukaan. Laps nukkuu ulkona. Istun hetkisen koneella. Käärme kurkistelee luolastaan. Hän sai eilen uuden vesiastian, hienon, viheräksi lasitetun. Sopii kauniisti terraarion väreihin. Sain sen lipastonkin ostettua lapsen vaatteille. Kokoamista vailla. Hommat etenee, pikkuhiljaa. 

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Kesä, asioiden sulattelua

Uskomaton postautsten jatkumo! Jo kolmas! Tästähän voi tulla tapa!!

Helle. Järjetön helle. Tämä kesä on ollut outo ja lämmin. Luojan kiitos, enää ei tarvitse viettää hikisiä tunnin mittaisia imetyssessioita sohvalla hiessä kylpien kera vauvan. Viime kestästä ei juuri muistikuvia ole. Asuin käytännössä sohvalla. Katsoin kaikki rempat ja muutot ja Candice sisustaa. Se on muuten hauska ohjelma. Ei taida enää pyöriä töllössä. Synnärillä katsottiin Jimiä jostain syystä televisiosta. Kun ei ollut oikein mitään. Kotiin kun tultiin kaipasi jotain turvaa, "Jimi päälle!" Sanoin isännälle. Se jotenkin rauhoitti. Hullua.

Vaunuttelin lapsen uneen. Ilma seisoo. Tähkät nuokkuvat pellolla. Pääskyt lensivät ympyrää ja huusivat kimeästi. Lämpö väreili peltisuulin katolla. Odotin, että hiekkatietä lönkyttelisi hevonen, ukko rattailla heinänkorsi suussa. Ilman paitaa vanha äijä, ruskena kuin kahvipapu. Pellolla heinänteko. Sirpit ja seipäät. Päässä punoutui kesäinen novelli. Ei tullut hevosta, eikä tehty heinääkään. Muuta kuin päässäni.

Tuhat asiaa odottaa tekijää ja minä istun koneen ääreen ja kirjoitan. Pyykkikone lakkasi juuri pesemästä. Lelut odottavat järjestelijää. Pitäisi laittaa pieniä vaatteita pois, hommata isompia. Tuttavaperheeltä tulee säännöllisesti vaatelahjoitus. Ihan mieletön säästö, mutta vaatii lajittelua ja tutkailua. Kivaakin se on.

Nurtsi on leikattu tilkkutäkkinä. Aina palanen kun lapsi nukkuu. Muutamaan päivään en ole jaksanut leikata. Nyt märkää, yöllä sateli vettä. Lapsi nukkuu pääosin jo omassa sängyssä. Aamuyöllä kömpii viereen. On se niin ihana. Ja välillä niin raivostuttava. Oman pään kun saisi balanssiin. (saako sitä koskaan)

Jäin voitolle kirpputoripöydälläni. Euron! Saa nauraa. Hetkeen en laita kirppispöytää. Ehkä ihmiset etsivät jotakin erilaista tavaraa. Myin rintsikat, hiottuja kiviä pussin, peltipurkin, pikkuiset kengät. Siinä se. Sai raahata rojut takaisin kotiin. Vien ne kiekkäriin.

Tekee mieli keittää kahvia, mutta join jo aamukahvit. Antaisiko periksi, joisi toiset. Se vaatisi vohvelia. Ehkä pullaa. Mietin. Raskaus ja synnytys on muuttanut kroppaa. Mahasta on tullut pehmeä. Kiloja ei jäänyt ylimääräisiä. Lihakset on alkaneet palautua. Jumpata pitäisi. Niskaa jomottaa. Välillä ei tiedä mitä tekisi kun lapsi nukkuu. Välillä en tee mitään. Eilen perkasin kukkamaita. Kaipasin kaunista, mustaa rauta-autaa ruusupenkin tueksi. Mistäs sellainen nyt sitten saataisiin tähän hätään?

Kissat on järjestäneet taas hupia. Eilen olin unohtanut ilmeisesti sulkea raksupurkin. Joku neropatti oli tiputtanut sen lattialle. Illalla siivosin 6 oksennusta, kun tyypit oli ahmineet mahat pullolleen. Onneksi ei suolitukoksia ilmeisesti kuitenkaan.

Tänään tekisi mieli käydä kylillä. Tarviisin lipastoa/ laatikostoa lapsosen vaatteille. Jos vaan menisi ja ostaisi sellaisen.

Marjat kypsyy. Käyn iltaisin keräämässä rasiallisen ja syödään puuroissa lapsosen kanssa. Uskon marjojen terveysvaikutuksiin, kun vedän niitä desitolkulla puuron päällä. Lisänä naapurin aidasta poimitut tuomipihlajan marjat. Hyvän makuisia, helppo poimia, satoisia. Kohta herukatkin kypsiä, mitenköhän niitä ehtii taas poimimaan. Viimevuotista punaherukkaa vielä pakkasessa. En osaa siitä tehdä muuta kuin Valamon luostarin reseptillä piirakkaa, johon tulee rutkasti voita ja sokeria.

Holmes on ollut yrittäjänä vuoden. Raskausaikana häneltä meinasi kolmannen kerran lähteä henki, tiilimuurin romahdettua päälle. Otsaan osui yksi, siihen haettiin muutama päivä ennen synnytystä tikit. Sen jälkeen syntyi vauva etuajassa, sen jälkeen hän perusti yrityksen. On tässä ollut sulattelemista, elämässä.

Josko sen pyykin...

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Arkielämää

Jälleen postaus! Täältä vauvakuplan syövereistä! Kyllä vain!

Otin kirppispöydän. Joskus ja jouluna innostun "pistämään rahoiksi" ja laittamaan kirppikselle roinia. Oikeasti annan kaiken yleensä suoraan kierrätykseen, koska en jaksa hinnoitella, siivota pöytää jne, kaikkea sitä pyöritystä. Totuushan on, että suurin osa tuloista menee pöydän viikkovuokraan! Tavaroista pääsee kyllä helpomminkin eroon, mutta onhan tämä tämmöistä puuhailua. Katselin taas kassillisen kamaa vietäväksi tänään pöytään. Eipä sieltä kamalasti kai ole mennyt, mutta jotain sentään. Hyväntekeväisyystuotteita myös osa (löytöeläimille tuotot).

Imetystaival alkaa olemaan lopuillaan. Ollaan menty jo pari päivää niin, että olen imettänyt vain nukkumaan mennessä ja ihan aamulla (joka saattaa pidentää aamu-unia tunnilla tai jopa parilla) Hyvin on poikanen asian ottanut. Niinkin vaikeaa ja millaista säätöä imetys alkuunsa olikin, niin loppupeleissä aikamoinen säästö ja tietysti vauvalle parasta ravintoa. Yksi helpotus on sekin, että imetys loppuu, joskin haikeaakin. Ristiriitaista. Minulle imetys oli pitkään aika vaikeaa, aikaavievää ja kropan jumiuttavaa. Alkuun maitoa ei tullut, sitten sitä tuli ovista ja ikkunoista. Sitten tasaantui. Mystinen vaihe elämässä tämäkin. Elämä ylipäänsä on aikalailla yhtä vaihetta.

Sitäkin olen miettinyt tässä, että elettiinkö me isännän kanssa sitä meidän "nuoruutta" ja villiä, vapaata elämää ennen lapsen syntymää. No ei eletty, syynä oli masennus melkolailla. Pitkään ei ollut isännällä voimavaroja kun selviytymiseen jokaisesta päivästä. Omakotitalossa myös on juttuja, joita on pakko välillä tehdä. Arki oli jo tarpeeksi vaikeaa. Tietysti "köyhyyskin", ei ole ollut rahoja hirveämmin matkustella tms. Kissat on myös rajoittaneet kulkua aika paljon. Olen ajatellut, että sitten kun poikanen tuosta kasvaa, me aletaan reissata. Käydään paikoissa, nähdään ja koetaan. Ainakin toivon niin. Haluaahan sitä omalle lapselleen tarjota nähtävää ja koettavaa. Minulla ainakin on ajatus, että haluaisin viettää aikaa lapsen kanssa ja tehdä juttuja yhdessä. Odotan milloin voidaan piirtää ja maalata yhdessä. Lätätä kädet saveen. Prässätä kasveja pihamaalta. Askarrella joulukortteja.

Sitä kaikenlaista miettii ja suunnittelee, mutta joku muu määrää ne polut, millaisia ne loppupeleissä onkaan. Yksi ystävä sai vakavan sairauden diagnoosin eilen. Se on herättänyt ajatuksia paljon. Jokainen päivä on lahjaa. Liian monta niistä tulee käytettyä murehtien tai jotain turhaa asiaa panikoiden. Eikä sitä elämää kannata suunnitella elävänsä eläkepäivillä. On vaan tässä ja nyt, tämä päivä ja tämä hetki. "Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?". Niinhän se on. Ei kukaan. Elämä on koulua, jokainen päivä siitä. Eikä se tule valmiiksi. Piha ei tule täydelliseksi nurmikkoa ajamalla, vaan ensi viikolla saa ajaa taas. Toisaalta naapurissa kukkii kaunis keto, kun ruohonleikkuri on ollut rikki. Niinpä niin.

Lapsonen on oppinut kaikkea uutta. Yhtenä iltana hän kuunteli Fröbelin palikoita iltapuuron ääressä ja taputti yhtäkkiä käsiä. Välillä hän ottaa sohvalta tyynyn ja painaa pään sitä vasten lattialla tai alkaa kelliä pehmolelun päällä. Pehmokissa saa myös monta halausta. Välillä hän taputtaa päätä ja massua, se on laululeikki "pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat....". Ännn on kissa. Huu huu on pöllö. Ainakin eläimet on hänen elämässään läsnä läheisesti.

On ollut ihanaa saada omasta pihasta marjoja omaan ja lapsen puuroon ja välipaloihin. Lavoista tulee puuromansikoita, vattuakin on tulossa taas paljon. Herukat on vähän kärsineet kuivuudesta, mutta kyllä sieltä niitäkin tulee. Uutena saskatoonit on tehneet ekat marjatertut. On muuten hyvä marja, kanadanmarjatuomipihlaja. Suosittelen. Helppohoitoinen. Vähän olen leikellyt, ettei kasvaisi niin korkeaksi. Jäniksetkin söi yhtenä talvena, säästivät minulta leikkuun vaivan.

Pää on kipeä pätkäisistä unista. Joskin vedin hirvittävän laarin kahvia aamulla, joten josko se siitä. Ajoin vähän nurtsia tuossa. Tänään poiketaan kirpulla ja josko sitä vaikka jätskillä jossain kävisi. Ei huono suunnitelma.

Ihanaa kesää <3