sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Pe 13.

Voi ny perjantai ja kolmastoista päivä. Taas viimeaikoina yrittänyt vastustaa urakalla. Kollikissa on ruvennut pissailemaan. Käytin sitä jo kerran eläinlääkärissä. Sillä on vissiin stressi lapsosesta, joka tarraa turkkiin lujaa kiinni. Tämäkin aamu alkoi kissanpissan siivoamisella. Pistin tilaukseen rauhoittavaa ruokaa, feliway on seinässä, on omia paikkoja ja tarha yms, monta hiekkalaatikkoa. Olen ressaantunut itsekin tästä pissarumbasta, sillä ei ole kuin yksi vaihtoehto jos tämä ei pian lopu. Kukaan ei ota kissaa, joka pissailee hoitoon, jotta voisi testata onko kyse stressistä. Eikä muutenkaan. Harmittaa, itkettää, väsyttää tämä. Asioita, jotka eivät ole minusta kiinni. Vien kissan vielä eläinlääkäriin uudelleen, jos tällä kertaa saataisiin pissanäyte ja varmistus siitä, ettei kyse ole tulehduksesta. Sitten kokeillaan sitä ruokaa. Meidän tervein ja nuorin kissa. Miten nämä joutuu kaikki viemään nuorimmasta päästä nukkumaan. Nukan kanssa koin jo tämän kaiken, en haluaisi enää uudelleen. Epäreilua on elämä. Samalla rehellisesti ajattelen, että elämä vähemmällä eläinmäärällä (joskaan kolme kissaa ja käärme ei ole paljon) olisi helpompaa valitettavasti. En edes kehtaa ajatella, kuinka paljon olen kantanut rahaa eläinlääkäriin viimeisen 5 v aikana, vaikka loppupeleissä kyse on ollut perusterveydenhoidosta, muutamat verikokeet ja hampaiden putsaukset. Nyt erikoisruokaan menee rahaa, munuaisten vajaatoiminta Misakilla. Forl-suusairaus Nekolla. Ja nyt tuo kolli... Itku!

On tässä kaikkea muutakin vastustavaa. Ampiaispesiä kriittisillä kulkuväylillä, vaunujen renkaat puhkeaa juuri kuin ei pitäisi. Mutta nämä on vaan ratkaistavissa olevia asioita. Miten niitä vaan tuntuu välillä tuppaavan urakalla. Ärsyttävää.

Meillä on tänään puoli päivää VAPAATA isännän kanssa! Mitä ihmettä. Lapsonen menee hoitoon loppupäiväksi. Osaakohan sitä olla vaan. Meinattiin lösöttää sohvalla ja katsoa sarjoja. Syödä possuttaa jotain.

Ollaan nukuttu muutama yö pidempiä pätkiä ja sen huomaa. On itsekin pirteämpi ja jaksaa jotain tehdäkin. Se on ihanaa. Välillä olen varma, etten ole enää koskaan virkeä ja jaksavainen, niin kuin joskus olin.

Rapsin tänään tomaateista lehtiä kasvihuoneessa. Jumping jester-lajike on ollut hyvä. Tomaatit alkaa punastella, varkaita ei tarvitse poistaa kun kasvutapa on pensastava. Tukea pitäisi paremmin. Hyvä lajike, sopii minun huolettomalle hoitotavalleni. Tomaatit on hauskan kirjavia. Ainaki lämpöä piisaa nyt kasvihuoneessa, huh! Krassit kukkii, omat samettikukat ja yrttipenkki. Kirjoapteekkarinruusu kukki pitkään ja runsaasti, ihana uusi tuttavuus hän! Punalatvan sain anopilta ja istutin penkin reunuskasviksi. Nupuilla on, ehtii kukkimaan. Jee! Ekan avomaakurkun korjasin. Alkuja myös kesäkurpissa. Marjakausi on täysiä päällä. Kesä. On kesä. Lämmin. Sisällä kukkii keltainen kiinanruusu. Useita nuppuja siinäkin.

Uudet potut kiehuu hellalla, heitin pari porkkanaa mukaan. Laps nukkuu ulkona. Istun hetkisen koneella. Käärme kurkistelee luolastaan. Hän sai eilen uuden vesiastian, hienon, viheräksi lasitetun. Sopii kauniisti terraarion väreihin. Sain sen lipastonkin ostettua lapsen vaatteille. Kokoamista vailla. Hommat etenee, pikkuhiljaa. 

2 kommenttia:

  1. Olen kuullut espanjalaisen sanonnan tuosta perjantai ja 13. päivä yhdistelmästä. Espanjalaisten mukaan sekä perjantai että 13. päivä ovat kumpikin huonoja, mutta kun ne sattuvat samalle päivälle, ne kumoavat toistensa huonouden ja päivästä tulee onnenpäivä. En tiedä, onko sanonta totta, mutta ihan hyvä ajattelutapa.

    Veljeni kissalla on eläinlääkärin toteama stressiperäinen virtsaamisongelma. Joko se menee täysin umpeen ja saa tulehduksen tai sitten pissaa sinne tänne. Usein vaiva ilmaantuu lomahoitojen yhteydessä ja mm. silloin, kun veljen lapsenlapset ihan pieninä jahtasivat kissaa. Kissalla on vaivaan ruokavalio ja lääke, jota annetaan heti, jos oireita ilmaantuu. Hyvin on diagnoosin ja hoidon aloittamisen jälkeen sujunut. Kannattaa siis ainakin tutkia ennen, kuin tekee vaikeita päätöksiä.

    Lemmikistä luopuminen on sydäntä raastava tilanne. Meidän Juuso lähti paremmille hiirestysmaille vajaa kaksi viikkoa sitten. Ikää sillä oli 17 v ja suurimpana vaivana munuaisten vajaatoiminta. Ikävä on edelleen kova.

    Ampiaispesänkin hävitin viikko sitten pergolan lattialautojen alta, joten ymmärrän huolesi. Tsemppiä arkiseen elämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! En mä oikeesti perjantai 13. pvään usko mitenkään. Mut sattupahan nyt vaan olee. Saman sorttista pissailua täällä, mut aktivoitunut nyt lapsesta. Tänään ell, että tutkitaan tulehduksen mahdollisuus vielä. Päälääkkeet meinaan pyytää. Tuolla se raukka nyt moikuu vessassa, kun yritän ettei pissaisi mihinkään ennen elliä. Onneksi ei tarvitse koko päivää siellä olla. Ja lapsellekin tulossa hoitaja, että pääsen kissan kanssa menemään elliin.

      Voih, sinä olet joutunut pitkäaikaisesta ystävästä luopumaan. <3 Minäkin ajattelen edelleen Nukkaa toisinaan. Muistan millainen sen karva oli, miten pehmeä.

      Kiitos toivotuksesta, kyllä nämä tästä taas!

      Poista