sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Oivalluksia

Sunnuntaita!

On ollut kiva viikonloppu perheen kesken. Eilen käytiin kaupungilla pyörimässä, tänään on ulkoiltu ja kirpputorillakin kävin. Siellä ollessani pohdin, että mitenkähän nyt kun "taas" tulin itsekseni tänne ja mies lähti lapsen kanssa. Tajusin, että ne vähäisetkin oman ajan rippeet, jotka minulla on, pilaan potemalla syyllisyyttä siitä, että olen itsekseni. Aloin ajatella, että minulla, äidillä, joka hoidan lasta yöllä ja päivällä on täysi oikeus nauttia omasta ajasta ilman lasta. Että jokainen ihminen tarvitsee omaa aikaa, oli lasta tai ei. Ja kukaan muu ei minun puolestani arvota omaa aikaa tai ota pois syyllisyyttäni kuin minä itse. Aloin ajatella, että minä saan nyt aivan rauhassa olla täällä kirpputorilla, vailla kiirettä kotiin tai mitään. Minulla on oikeus olla tässä hetkessä, nauttia tästä ihan täysin vailla syyllisyyttä. Ehkä minäkin olisi vähän jaksavampi äiti ja kivempi ihminen, kun nauttisin siitä omasta ajasta, silloin kun sitä on, vailla syyllisyyttä. Tämä lienee aika yleinen ongelma pikkulapsiperheissä. Meilläkään ei ole ketään naapurissa hoitamassa lasta, vaan hänet on otettava jokapaikkaan mukaan, jos jonnekin haluaa lähteä. Ei ole mitään suurta tukiverkkoa, vaan jokainen hammaslääkärikäynti on suunniteltava etukäteen ja mietittävä miten selviän tilanteista lapsen kanssa.

Tarkennan vielä, että mieheni on mielellään lapsen kanssa vapaa-aikanaan ja hoitaa häntä siinä missä minäkin, eikä hänen puoleltaan ole ikinä mitään syyllistämistä oman aikani suhteen. Päinvastoin, hän siihen kannustaa ja ymmärtää sen tarpeen. Tuo tunne syntyy minussa itsessäni, on lähtöisin minusta eikä muista. Jos onnistuin imetysaikana käymään viikottaisessa harrastuksessa, niin kai nyt kun lapsi kohta täyttää 2v! Mutta minun pitää arvostaa tuota aikaa vailla syyllisyyttä. Kaikenlainen pohtiminen jää kroppaan, olen fyysisesti jännittynyt enkä löydä rentoutta olemiseen. Sitä minun pitää työstää. Ensimmäinen askel on tiedostaminen. Se on nyt otettu. Tällaista elämä on. Oivalluksia, takapakkeja, pohtimisia, kasvamista.

Oltiin pojan kanssa pitkä viikonloppu mummulassa, mikä oli tarpeen näiden kaameiden flunssien parantumisen suhteen. Itse jouduin vielä hakemaan antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen. Siellä oli käsipareja enemmän lasta hoitamassa, niin itsekin sai vähän levättyä. Tosi liukasta tosin oli, niin ulkoiluista ei juuri tullut mitään. Poika pääsi papan kanssa ajelemaan traktorilla taas. Kivaa oli. Mutta ihaninta oli tulla takaisin kotiin <3 Se on parasta reissaamisessa. Kotiinpaluu.

Pälkähti kevätleikkuut jo mieleen, kun pälvipaikkoja löytyy pihasta, lumet on hujahtaneet hirveätä tahtia! Katolta pudonneet lumet on tehneet vähän vaurioita, yksi syreeni on aikalailla lytyssä, samoin tien puolella oleva vuorimänty. Vuorimännystä tosin voi aina tehdä bonzai-tyyppisen japanilaisen version. Ehkäpä rakennankin sen ympärille pihan japanilaisen puutarhaosion! Mene ja tiedä, mutta leikkuuta kaipaavat. Alppiruusun peittelin kevätauringolta, vaikka suht varjoisassa onkin.

Tein ison päätöksen myös kesän suhteen. Tänä kesänä en vielä palaa työelämään, vaan vietän poikani kanssa kesän kotosalla. Tuokin päätös on muhinut ja painanut mielessä. Nyt tuntuu, että olen tehnyt oikean päätöksen. Ehkäpä kesään mahtuu muutama reissu ja puuhia kotipihassa. Saa nähdä millaiset kelit Luoja antaa.

Kissat pääsi ekaa kertaa tänä keväänä tarhaan. Kyllä nenät nuuskutti! Aivan innoissaan siellä kiersivät paikat ja haistelivat ilmaa ja kuuntelivat lintuja tovin. Kivaa, kun nekin pääsevät taas ulos kesällä.

Iloista viikonloppua ja viikon jatketta.

1 kommentti:

  1. Mikä hieno todistus, olen torpey clare, ollut tyytyväinen avioliittooni, vasta kun aviomieheni alkoi kuunnella juoruja minusta, että en ole uskollinen avioliittolakeihimme, yritin saada hänet ymmärtämään, että he olivat juoruja ja valheita, mutta hän menetti rakkaus, luottamus ja luottamus meihin. Joten meistä tuli nagging parit, ja sitten täynnä avioeroa, myöhemmin erotimme. Vuosia avioeron jälkeen muutin eteenpäin ja yritin elää normaalia elämää ilman häntä, mutta en pystynyt, joten aloin etsiä miten saada takaisin entinen aviomieheni, sitten minua piti BaBa ogbogo - suuri ja erittäin henkinen mies joka heitti minulle rakkausloitsun ja sai EX: n palaamaan minuun 48 tunnin kuluessa. Olen hukkua, joten luopun hänen yhteydenpidostaan ​​niille, joilla on suhteita ja avioliittoa koskevia ongelmia, jotta hän voi auttaa suurissa töissä. Sähköposti: greatbabaogbogotemple@gmail.com. Tai hänen whatsapp-numeronsa. +447440557868. Ota yhteyttä häneen, katso kuinka suuri ja voimakas hän on. Auttaa myös seuraavissa asioissa ...

    (1) Lopeta avioero.
    (2) Loppumattomuus.
    (3) Onnea Spell.
    (4) Avioliitto.
    (5) Päästä eroon henkisistä ongelmista.

    VastaaPoista