keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Älypuhelimesta luopuminen - uhka vai mahdollisuus?

Olen miettinyt älypuhelimesta luopumista. On alkanut ahdistaa ja ärsyttää luurin jatkuva kiikkuminen kädessä. Facebook, Insta, Whatsapp, niitähän niitä tulee tarkasteltua jatkuvasti vaikka vähempikin riittäisi. Tuntuu, etten osaa enää kontrolloida puhelimen käyttöä ja luuri polttelee kokoajan jossain, kun ei ole kädessä. On puhelimessa toki hyvääkin. Nopea yhteydenpito on kiva juttu, mutta pitääkö kokoajan olla saavutettavissa? Viekö tämä älypuhelinkulttuuri, some ja jatkuva dataaminen kyvyn rauhoittua ja olla hetkessä? (vai onko se vain minussa...) Kumminkin, olen ajatellut, jos vaihtaisi vanhaan palikkapuhelimeen takaisin. Kaikki samat internetiä vaativat toiminnot on käytettävissä tietokoneella ja kone minulta löytyy. Whatsappikin on mennyt sellaiseksi, että moneen eri ryhmään tulee jatkuvasti viestiä. Informaatiota kaikesta, kaikista, kokoajan. Toki ei sitä tarvitsisi kokoajan olla katsomassa, itsestähän se on kiinni, mutta jotenkin sitä ei osaa olla katsomattakaan. En tiedä miten muuten tätä lähtisi rajaamaan. Toki somesta voi ottaa irtioton, mutta koska olen mukana tekemässä eläinsuojelujuttuja, jotka pyörivät vain Facessa, en oikein voi sieltäkään lähteä.

Mietin sitäkin, tuleeko minusta entistä yksinäisempi, jos luovun älypuhelimesta. Vai onko se sometus ja wappailu vain valheellista kanssakäyistä ihmisten kanssa? Jotenkin kaipaan entistä enemmän kasvotusten näkemistä, puhumista puhelimessa. Vähän aikaa sitten keskustelimme ystäväryhmässä wapissa, miten he mieltävät yhden hymiön. Sen käytöstä oli sekaannusta, kun itse ajattelin sen positiiviseksi, toiset hieman negatiiviseksi hymiöksi. Voi Luoja, tähänkö tämä kommunikointi on mennyt?? Yritetään tulkita hymiön sisältöä, miten hyvin se jotakin tunnetilaa kuvastaa! Ja tuleeko väärinymmärretyksi hymiön kautta. Voi itku sentään! On sitä kirjeitä lähetelty ennenkin, tulkinta on lukijalla, eipä paljon hymiöitä ennenvanhaan käytelty. Kai sen sitten kirjoitti, että olen iloinen tai surullinen, jos halusi. Tai sitten vaan synkkä metsä, korkea taivas, ne tuntee mun huoliani... Sen kyllä tietää, että älypuhelimesta luopumisen takia joihinkin ihmisiin yhteydenpito todennäköisesti loppuu, joille on viestitellyt vain Facebookissa. Ei ihmiset saa itsestään irti, että soittelisivat, laittaisivat sähköpostia tai tekstiviestejä. (tai ne, jotka todella haluavat yhteyttä pitää, kyllä vaivan näkevät) Miksei enää käydä kylässä? Vai eikö meillä/me vaan käydä?

Älypuhelin on addiktoiva. Vaikka en pelaa mitään pelejä, pitää jatkuvasti tarkistaa sometilejä, onko joku päivittänyt, onko uusia kuvia, pitäisikö itse päivittää, mitäs nyt tapahtuu. Sekin minua ahdistaa, kun en lue lehtiä, enkä halua kuulla uutisia, jotka herättävät ahdistusta, sillä olen niin herkkä että jään niitä vatvomaan. Facessa siltä ei voi välttyä kun ihmiset jakavat uutisia ja mainoksetkin ärsyttävät. Toki en voi elää vain omassa kuplassani, sen ymmärrän hyvin. Enkä sitä haluakaan. Kyllä ihminen tarvitsee kontaktia muihin ihmisiin. Enemmän tai vähemmän. Itse kaipaan juuri sitä aitoa kontaktia. 

Toisaalta minua kiehtoo hirveästi omavaraisuus, siellä korpimökissä ilman sähköä asustelevat ihmiset, jotka hankkivat elantonsa itse, ovat yhtä luonnon kanssa. Ei se tietenkään ole niin auvoista,mitä luulisi. Se on kovaa työtä, varmaan yksinäisyys voi olla jotain järkyttävää, raastavaa. Ja sen jo tiedän, ettei minusta ole tappamaan omaa ravintoani, se on jo kokeiltu. Ehkä sellaisen elämäntavan näkee jotenkin romanttisempana kuin mitä se on. Tai niitä varjopuolia ymmärrä, ennen kuin sen kokee.

Ehkä toteutan tämän kokeiluni. Luovun luurista. Onko sitten tietokone jatkuvasti auki, jollakin sitä tuppaa korvaamaan addiktion. Toivottavasti elämällä. Tapaamisilla, harrastuksilla, puuhailulla. Blogin pitämistä pidän hyödyllisenä. Kirjoittamista. Ajatusten purkamista ja lukemista. Kirjoittamisesta en luovu. Se on henki ja elämä.

Keskiviikon mietteet olivat sellaisia. Hyvää viikon jatketta!

8 kommenttia:

  1. Hyvin kuvasit sitä ruljanssia, mitä WhattsAppin kanssa tulee. En ole liittynyt ryhmiin, enkä aiokaan. Eilen aioin laittaa tarran tai hymiön (en hallitse termejä), ja typeryyttäni jouduin katsomaan niitä mistä valita. En pitänyt näkemästäni ollenkaan.
    Löysin tieni pois siltä näkymästä, vaikka vaikeaa ensin oli. Minulle tuli tympäännys ja kaipasin takaisin tavalliseen puhelimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Minulla on whatssappissa montakin ryhmää, on perheryhmiä, kaveriryhmiä... Joissain on sananvaihto aktiivisempaa, toisissa vähemmän. Mutta kuitenkin infoa tulee kokoajan. Nyt on jotekin ähky kaikkeen.

      Poista
  2. Hyvää pohdintaa. Kyllä aika moni allekirjoittaa nämä ajatuksesi. Mutta varmasti aika harva luopuu älypuhelimestaan, kyllä näihin on jo niin kasvanut kiinni. Mutta varmasti olisi hyvä pitää vaikka jonkinmittaista älypuhelintaukoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tauko tekisi hyvää. Katsotaan mitä saan aikaiseksi...

      Poista
  3. Minä tässä vielä. En huomannut eka lukemalla, kun tuli kiire lähtemään, että kirjoitit herkkydestäsi. Itse kärsin ylimääräisestä herkkyydestä. Sellainen luontainen ominaisuus vaan on joillakin luonnostaan. En lue lehtiä enkä seuraa uutisia. Olen jo muutaman vuoden elänyt niin. Olen selvinnyt ilman niitä. Sitä oppii valitsemaan mihin osallistuu ja mitä lukee. Näin voi elää tässä maailmassa eritäytymättä kuitenkaan. Olen aika hyvin harjaantunut kauppoihin mennessäni kiinnittämään katseeni tietoisesti muualle kuin iltalehtien päälle tunkeutuviin lööppeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. Niin se on, herkkien ihmisten on hyvä oppia rajaamaan mitä ja milloin lukee ja mihin kiinnittää huomiota. Informaatiota tulee niin paljon jokapuolelta jatkuvasti, että helposti ahdistuu.

      Poista
  4. Mikä hieno todistus, olen torpey clare, ollut tyytyväinen avioliittooni, vasta kun aviomieheni alkoi kuunnella juoruja minusta, että en ole uskollinen avioliittolakeihimme, yritin saada hänet ymmärtämään, että he olivat juoruja ja valheita, mutta hän menetti rakkaus, luottamus ja luottamus meihin. Joten meistä tuli nagging parit, ja sitten täynnä avioeroa, myöhemmin erotimme. Vuosia avioeron jälkeen muutin eteenpäin ja yritin elää normaalia elämää ilman häntä, mutta en pystynyt, joten aloin etsiä miten saada takaisin entinen aviomieheni, sitten minua piti BaBa ogbogo - suuri ja erittäin henkinen mies joka heitti minulle rakkausloitsun ja sai EX: n palaamaan minuun 48 tunnin kuluessa. Olen hukkua, joten luopun hänen yhteydenpidostaan ​​niille, joilla on suhteita ja avioliittoa koskevia ongelmia, jotta hän voi auttaa suurissa töissä. Sähköposti: greatbabaogbogotemple@gmail.com. Tai hänen whatsapp-numeronsa. +447440557868. Ota yhteyttä häneen, katso kuinka suuri ja voimakas hän on. Auttaa myös seuraavissa asioissa ...

    (1) Lopeta avioero.
    (2) Loppumattomuus.
    (3) Onnea Spell.
    (4) Avioliitto.
    (5) Päästä eroon henkisistä ongelmista.

    VastaaPoista
  5. Ratkaisen itse ongelman niin, että ostan vain halvimmat älypuhelimet tarjouksesta, käytän 2-3 vuotta kunnes tippuu ja näyttö hajoaa. Poistan suurimman osan sovelluksista. Näin saat peruspuhelimen, joka ei ole kutsuva, eikä kuluta aikaasi.

    VastaaPoista