Negatiivisesta ajattelusta

Voiko omaa ajatteluaan muuttaa, jos on aina ajatellut tietyllä tapaa? Mitkä asiat ovat ihmisen luonteessa, mitkä opittuja? Tiedät itsestäsi, oletko herkkäluontoinen vai eivätkö maailman asiat sinua hetkauta? Voiko asioihin löytää aina jonkin positiivisen näkökulman? Näitä asioita olen miettinyt viimeaikoina paljon. Itse kuulun niihin, jotka aina pelästyvät kaikenlaista ja ahdistuvat monista asioista. Riittää kun avaa uutiset. Nyt kun minulla on lapsi, maailma näyttäytyy vieläkin pelottavampana paikkana. Miten varjelen tuon pienen ihmisen kaikelta siltä pahuudelta, mitä maailma on pullollaan? Joka ahdistaa itseänikin? Voinko löytää mitää positiivista näkökulmaa raiskauksiin, merien saastumiseen, ilmastonmuutokseen, pedofiliaan, murhiin ja ryöstöihin, korruptioon, valehteluun ja epäaitouteen, itsemurhiin, huumausaineriippuvuuksiin, alkoholismiin, riippuvuuksiin, eläinlajien sukupuuttoon, metsien hakkuisiin, tehotuotantoon ja moniin muihin ahdistaviin asioihin, joita uutiset ja maailma vellovat? Miten opetan tämän kaiken lapselleni, niin että hän oppii arvioimaan itse elämää ja ihmisten luotettavuutta, että hän välttyisi edes joltakin karikolta elämässään, että hän rohkeasti uskaltaisi kokeilla omia siipiään ja maailma näyttäytyisi hänelle lahjana ja mahdollisuutena, ei paikkana jonka ihmiset ovat itsekkyydellään pilanneet ja raiskanneet?  Tämä ajatus raastaa ja ahdistaa minua. Näen kyllä maailmassa paljon kaunista ja hyvää, mutta kyllä nuo ahdistavat asiat tuntuvat niin paljon suuremmilta ja vakavammilta ja painokkaammilta, kuin ne hyvät asiat. Onko se vaan niin? Onko ilo aina se nopea ohikiitävä tunne? Jotenkin tuntuu, että nuo vakavat asiat ovat niin paljon suurempia, vaikeammin ratkaistavissa olevia, joihin yksilön on vaikea itse vaikuttaa. Tunteet tulee ja menee. Niin se ahdistuskin. Voiko elämään saavuttaa positiivisen vireen, jos aina olet ollut syvällinen pohtija ja ryvet asiat läpikotaisin, eteenkin ne negatiiviset? Miten positiivisille asioille, fiiliksille ja tapahtumille saisi enemmän painoarvoa? Onko se vain opittua, onko ne ajattelun samat kuviot uurtaneet aivoihin ne reitit, joita pitkin ajattelu pyrkii kulkemaan edelleen, vaikka haluaisit ajatella vaikka positiivisemmin asioista? Oppiminen vaatii toistoa, se vahvistuu mitä toistaa, mihin huomion ja ajan ja ajatukset kiinnittää.  Tunteisiinkin voi vaikuttaa ajatuksillaan. Mutta hitto vie, se on vaikeaa ja työlästä, pitkä matka omaan itseensä, ajatuksiinsa... Sillä matkalla olen.

Oppiminen jatkuu läpi elämän eikä valmiiksi tule. Silti toivon, rukoilen, että voisin näyttää lapselleni maailman upeana paikkana täynnä ihmeitä, lahjana. Jumala, auta minua tässä.

Katson ulos, aurinko paistaa ja iloitsen keväästä. Iloitsen mustasta maasta, joka paljastuu lumen alta. Iloitsen mullan tuoksusta ja lupauksesta, joka siinä viipyilee. Iloitsen joutsenista ja muuttolinnuista, tulppaanin piippalakeista, jotka jo nousevat roudasta. Minun sydämeni riemuitsee kyyhkysistä, jotka joka vuosi tulevat pihaamme ja ensimmäinen tuli eilen.

Iloa kevääseen!