keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Kesäkuulumiset, syvälliset pohdinnat & näyttely

Hello.

Eipä ole tullut taas hetkeen kirjoiteltua. Päivitän heti vatukon tilanteen: suunnitelma on toiminut ihan hyvin. Istutin entisen vatukon paikalle kuusia ja mäntyjä. Männyt sain ukin mökiltä, pala Pohjoista on tuotu tänne meille sieltä. Kasveilla voi olla tunnearvoa. Ollaan ajattu sitä entisen vatukon kohtaa ruohonleikkurilla ja välillä vedetty trimmerillä. Loppu vatukko on vielä pahuuden vallassa. Ja siellä ne lehtokotilotkin luuraa, kummasti hävisivät tuosta kohtaa, mistä ollaan ruvettu hoitamaan aluetta Toki alkuun myös keräsin sieltä kotiloita pois runsain mitoin. Nyt vaan kuoret pölisee kun aluetta haravoi.

Sain myös mansikkamaan tehtyä, mutta oli jonkinasteinen virhe tehdä se vanhan kasvimaan päälle. Mansikkakankaan reijistä mansikoiden vierestä nousee pottua!  No, on sieltä muutamia mansikoitakin tullut. Vatut alkaa olla myös kypsiä.

Me ollaan maalattu taloa. Siihen onkin pihaprojektit jääneet, toivottavasti saataisin maalausurakka pakettiin. Miten tuntuu että kaikki on vaiheessa... Kaikki keskeneräiset projektit jotenkin rassaa, vaikka tiedän ettei tämä tästä valmiiksi tule - elämä. Miten oppia sietämään keskeneräisyyttä? Näitä samoja asioita olen pyöritellyt mielessäni jo kauan. (enkö minä yhtään kehity...?)

Tehtiin viikon reissu poikasen kanssa sukulaisiin. Vanha ukkini näki pojan ekaa kertaa. Tuli ajettua satoja kilometrejä autolla, mutta oli sen arvoista. Poikanen matkusti niin hienosti. Oli hänellä kyllä tabletti siellä takapenkillä piirrettyjen katselemista varten. Niin taittui rattoisammin matkat.

On ollut aika kylmä kesä tähän mennessä, mutta minua ei ole haitannut. Kuumuus ei ole minua varten. On ollut hyviä säitä olla pihalla poikasen kanssa. Ihan riittävästi lämpöä kuitenkin.

Tilasin hervottoman vaatekaappisysteemin Ikealta. Kyllästyin ainaiseen kaappitilan puute- ruikutukseeni ja päätin, että nyt se tapahtuu. Nyt enää pitäisi saada se koottua. Isännälle jää se puoli. Ei kestä minun hermot kokoamista. Olenkin raivannut tavaraa yläkerrasta, että saadaan kaapille tilaa. Tänään vein sohvapöydän ja muutaman laatikollisen leluja ja roinaa kirpparille. Helpotti kun sain ne pois nurkista. Vielä pitää jatkaa raivaamista. (tämäkin on yksi projekti joka ei tule ikinä valmiiksi...)

Olen tehnyt asioita yksinäisyyteni poistamiseksi. Hyvä minä! Jätin kirjekaveri-ilmoituksen ja sain pari kirjekaveria. Olen ostanut kirjepaperia ja tarroja ja kirjekuoria ja olen valmis kirjoitteluun! Olikin tosi kiva tulla lomareissulta kotiin kun laatikossa odotti kirjeitä! Mukavaa kirjoitella pitkästä aikaa ja tutustua sitä kautta uusiin ihmisiin.

Eräs ystävä sanoi, että pitää itse ottaa tilanne haltuun, tehdä aloitteita ystävyyssuhteiden eteen. Mietin miksi se tuntui niin vaikealta ja lopulta tajusin, että ajattelen itse, ettei minuun kukaan halua tutustua. Että en ole niin kiinnostava, että kukaan haluaisi kanssani viettää enemmän aikaa. (itsetunto... missä oot...?) Minulla on henkistä kasvua tehtävänä. Minun pitää alkaa itse arvostaa itseäni enemmän, rakastaa itseäni, uskoa, että olen hyvä ja kiinnostava ja minun ystävyyteni on arvokasta! Ehkä tähän vaikuttaa kokemukseni ystävyyden rikkoutumisesta. Sellaisen ystävyyden, jonka en uskonut voivan edes särkyä. Luottamukseni ystävyyteen ja oman ystävyyteni arvoon on saanut kokea kovia. Vaikka harmittaa, että en vieläkään monien vuosien jälkeen pysty arvostamaan itseäni ja vaikka harmittaa tajuta itsestään tällaisia asioita, olen silti tyytyväinen, että tuo oivallus tavoitti minut arjen keskellä. Muutos on lähdettävä minusta. Ja yksin en siihen pysty. Tarvitsen Jumalaa, tarvitsen ystäviä jotka kannustavat ja ovat luotettavia ja tarvitsen rohkeutta. Sitä on vaikea myöntää. On paljon helpompi olla itseään kohtaan julma ja vaativa, kuin rakastava ja armollinen. Miksi se onkin niin... Tässä on taas paljon työstettävää. Armollisuutta myös siihen työstämiseen, pienin askelin. Tarkoituksensa oli tälläkin oivalluksella, kyllä minua hellästi ohjataan eteenpäin ja ylöspäin.

Meillä on tulossa vielä yksi perhelomamatka. Eläinpuistoa ja hotelliyötä, niitä odotan kovasti! Mietin mitä lomalta haluan ja esitin toiveeni isännälle. Eivät ne niin kovin mahdottomia olleet.

Kissojen kanssa on ollut murhetta, jälleen. On ollut hammasremottia, sivulöydöksenä pissatulehdusta ja muita murheita. Huomaa kyllä, että kissamme ovat tulleet vanhoiksi.

Minulla on oma näyttely tällä hetkellä menossa! Heinäkuun ajan. Se on ollut jännitävää, sain hyvän kokonaisuuden töitä näytteille, vähän uusiakin innostuin tekemään. Toivon, että palaute olisi hyvää, työt ovat minulle tärkeitä.

Tänään syödään mansikkarahkaa. Se on kesä nyt.

Kiitos kun luit <3 

6 kommenttia:

  1. Voi ihana Reeta! Keskenhän tämä elämä on koko ajan, pihatyöt, tavaran raivaamiset, ihmissuhteet, kaikki. Sinulla vissiin on hiukan huono itsetunto, sillä minä ainakin odotan innolla aina näitä syvällisiä postauksiasi. Saako olla utelias, missä päin pidät kesänäyttelyäsi?

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hitunen kommentista! Niin,itsetunnon kanssa on työstämistä. Pikkuhiljaa... Voisin sulle sähköpostilla laittaa lisätietoja näyttelystä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mielellään. Sähköpostiosoite on 2hitunen@gmail.com

      Poista
  3. Jotenkin tutulta tuntui nämä sun mietteet. Tuttua on tavaroiden vähentäminen (viime kesältä), kun joku haki kuorman tai jonkun esineen, niin kummasti helpotti. Ystävät ovat jääneet toiselle puolelle Suomea, joidenkin kanssa viestitellään usein, jonkun joka päivä.
    Hienoa kun sulla on taito tehdä taidetta! Se helpottaa.
    Kirjeitä kirjoitin paljon eräälle ystävälle, nyt hänen kirjoitaminen loppui, nivelvaivojen takia. Ihanaa on saada kirjeitä!
    Olen tässä miettinyt täälläkin että mitä keksisi, uutta sisältöä. Varmaan se tässä selviää.
    Kivoja lomapäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Emilie, muutkin siis miettivät samoja asioita kuin itse! En ole yksin! Mä kannoin eilen vintistä yhden parisängyn rungon pihalle, kohtalona lämpölaits tai kiekkäri. En vaan halua hillota vintteihin tavaraa, jota ei käytetä! Tuo kirjeiden kirjoitus tuntuu nyt tosi kivalta ja on helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin! Tiedä mitä siitä syntyy. Toivottavasti keksit jotain kivaa sisältöä päiviin. Kesänjatkoja!

      Poista
  4. Mikä hieno todistus, olen torpey clare, ollut tyytyväinen avioliittooni, vasta kun aviomieheni alkoi kuunnella juoruja minusta, että en ole uskollinen avioliittolakeihimme, yritin saada hänet ymmärtämään, että he olivat juoruja ja valheita, mutta hän menetti rakkaus, luottamus ja luottamus meihin. Joten meistä tuli nagging parit, ja sitten täynnä avioeroa, myöhemmin erotimme. Vuosia avioeron jälkeen muutin eteenpäin ja yritin elää normaalia elämää ilman häntä, mutta en pystynyt, joten aloin etsiä miten saada takaisin entinen aviomieheni, sitten minua piti BaBa ogbogo - suuri ja erittäin henkinen mies joka heitti minulle rakkausloitsun ja sai EX: n palaamaan minuun 48 tunnin kuluessa. Olen hukkua, joten luopun hänen yhteydenpidostaan ​​niille, joilla on suhteita ja avioliittoa koskevia ongelmia, jotta hän voi auttaa suurissa töissä. Sähköposti: greatbabaogbogotemple@gmail.com. Tai hänen whatsapp-numeronsa. +447440557868. Ota yhteyttä häneen, katso kuinka suuri ja voimakas hän on. Auttaa myös seuraavissa asioissa ...

    (1) Lopeta avioero.
    (2) Loppumattomuus.
    (3) Onnea Spell.
    (4) Avioliitto.
    (5) Päästä eroon henkisistä ongelmista.

    VastaaPoista