tiistai 24. maaliskuuta 2020

Kuulumiset Pellonperältä

Mitä ihmettä, luulin, että kukaan ei enää mua muista, niin pitkään olen ollut postaamatta mitään... ilahduin niin kovasti kommenteistanne edelliseen postaukseen. Kiitos!!!

Tunteet on menneet vuoristorataa viime päivinä. Kävin tänään ikäänkuin työhaastattelussa, olen ollut jopa parissa viimeaikoina ja mistään ei ole tärpännyt mitään. Ensimmäinen työ olisi ollut aivan nappi, just meikäläistä, jäin siinä kilvassa kolmanneksi, se harmitti pitkään. Nyt tämänpäiväisestä tuli olo, että se ei olisi minun juttuni... Sentään olen jotain yrittänyt, vaikka tuntuu, ettei mikään natsaa, aukea tai ole omaa. Missä mun paikka on? Sitä olen kysellyt viimeaikoina.

Ainakin paikkani on pojan vierellä. Meillä olisi tilaisuus viettää vielä yksi kesä yhdessä, ilman että menisin töihin (vaikka olenkin sinne hinkunut/yrittänyt päästä tavallaan) Haaveilen kyllä lämmöstä, pihahommista ja reissuista kotopuolessa poikasen kanssa. Vaikka sitten väsyäitinä ja kiukkuäitinä, jos ei muuta. Ainakin yritän, teen parhaani, vaikka jatkuvasti on olo, ettei se riitä... Kuitenkin, yritän työstää näitä asioita ja ajatuksia.

Sisälläkin rehottaa... Kiinanruusut!

Latasin päiväkirjasovelluksen puhelimeen. Kirjoittaminen on minulle aina ollut hyvä purkukeino, mutta kun tuntuu, ettei arjessa löydä siihen aikaa. Puhelin kuitenkin on (liian) usein kädessä/ulottuvilla, niin voi naputella päivän kuulumiset ja tunnot. Se auttaa. Olenkin usein kirjoittanut myös päiväkirjamaisesti, mitä murheita jätän ristin juurelle, mistä luovun. Sitten olen kirjoittanut, mitä rukoilen niiden tilalle. Se tuntuu konkreettiselta purkukeinolta, rakennuskeinolta. Mistä olen valmis luopumaan, mitä toivon tilalle.

Onhan tässä pihahommiakin aloiteltu. Leikkasin marjapensaat ja haravoin hedelmätarhan. Vatukon raivuu jatkuu. Pian pitää istuttaa lisää kuusia ja ehkä mäntyjäkin. Entisen ryteikön, tulevan kuusikon päätyyn jää yksi rivi hoidettua vattumaata. Muutoin ajetaan nurtsia kuusten välistä ja toivotaan, että lehtokotilot painuu hiiteen.

Meidän pihan grilliprojekti valmistui myös viime syksynä. Isännän kivimiesystävä kävi illat pitkät naputtelemassa meidän pihaan ihan järjettömän hienon grillin. (lupaan kuvaa joskus...) Se on pyöreä, kivestä tehty ja siinä grillaantuu aivan ihanasti puilla mikä tahansa kesäinen grilliruoka. Rakastan sitä grilliä!!!! Ehdittiin paristi grillailla ennen talven tuloa. Nyt jo kovasti polttelee kuoria grilli talviteloilta (pressu on päällä) ja alkaa kokkailemaan pihalla. Rakensin vielä grillin viereen matalan penkin, jossa voi istuksia. Grillin paikasta ja siitä penkistä on tullut lempipaikkojani pihassa. Siinä vaan silmä lepää, kun katsoo sitä pyöreätä grilliä ja sitä penkkiä, taustalla alppiruusu ja tuija.

Oho, löysin kuvankin!

Tässä hän on!

Tajusin, että enhän ole kertonut teille Misakista. Misaki lähti autuaammille hiirestysmaille jo viime kesän lopulla. Munuais-, ja pissavaivat pääsyynä. Meillä on enää Neko, muori, tänä kesänä 13v täyttävä mummelikissa. Myrtti toki luikertelee yhä terraariossaan. Minulla on ollut ihan kauhea kissakuume tai ylipäätään lemmikkieläinkuume, vaikka tiedän, ettei tässä elämäntilanteessa ole järkevää sitoutua enempää pitkäikäisiin eläimiin ja poikasenkin pitää oppia, miten eläinten kanssa ollaan. Kävi sitten niin, että meille on tulossa nyt hiiriä! Kolmen kesyhiirinaaraan lauma muuttaa meille parin viikon päästä. Odotan niitä innolla!

Mitä? Hiiriäkö?!

Tähän muuttavat kesyhiirut.

No siinäpä ne pääkuulumiset Pellonperältä. Jatketaan kotoilua!

6 kommenttia:

  1. Onpas komeita kiinanruusuja! Puhumattakaan Nekosta ja grillistä :) Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sesse. Tuossa on vaaleanpunainen ja keltainen kiinanruusu. Pakko varmaan leikellä, muuten ne ei kai mahdu olkkariin pian enää! Tykkäävät vaan leikkaamisesta... Jotenkin se on vaan jäänyt tänä vuonna. Kivaa päivää sinnekin!

      Poista
  2. Toivotaan, että onnistut työnhaussa. Kyllähän nämä ovat poikkeuksellisia aikoja kaikkien asioiden suhteen. Me olemme matkan jälkeen kahden viikon karenssissa. Hyvin tämä sujuu niin kauan kuin saa ulkoilla ja kauppakassipalvelu toimii. Mukavaa viikon jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinne. Toivotaan, että olette ja pysytte terveinä myös :)

      Poista
  3. Tämän hetken tilanne voi vaikeuttaa työn löytmistä, mutta kyllä se sieltä vielä eteen tulee.
    Onpa todella hieno grilli. Sitä katselee mielellään ja varmasti ruokakin valmistuu maukkaaksi.
    Meidän Juusolla oli myös munuaisvaivat ja se meni aika huonoon kuntoon. Juuso lähti toissakesänä paremmille hiirestysmaille 17-vuotiaana. Vaati kyllä aikamoista totuttelemista niin pitkän ajan jälkeen asua kissattomassa talossa. Onneksi lähipiirissä on kissoja, jotka välillä käyvät kylässä ja hoidossa.
    Tänään oli ihmeen lämmin päivä. Toivottavasti sinäkin pääsit poikasi kanssa siitä nauttimaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Between! Voi Juusokin, hän eli pitkän elämän. Se on ihan kauheaa, kun ei enää ole sitä kissaa ja on jo niin tottunut siihen, että se kiehnää jaloissa jne... Meillä on nyt muori vielä.

    VastaaPoista