![]() | |
![]() |
Ensimmäinen näkemäni leskenlehti! Pieni aurinko! |
Jälleen oltiin apurin kanssa pihamaalla. Kovaa tuulta ollut, mutta toppatakki oli ihan liikaa huhkiessani vatukon raivuussa... Kummasti siitä alkoi hoidettu vattumaa muodostumaan, kun sain katkottua vanhat vatun varret ja harattua heinät ja töhnät juurelta. Siirsin muutaman vatun vielä rivin tyhjiin kohtiin. Nyt vielä vähän työstöä, niin tuosta alkaa hyvä tulemaan. Juolahti mieleen, että josko tuohon vatturivin tänne pellon kauimaiseen nurkkaan istuttaisi pari pienikasvuista omenapuuta... Entiset alkaa olla aika huonokuntoisia. Tai ehkä kirsikkapuita? Niiden sadonkorjuusta ei olisi "paineita". Menevät lintujen suihin tai putoavat maahan, jos ei niitä kerää. Ja kirsikoiden kukinta tietysti on ihana.
![]() |
Apumies + vatukko. |
On ollut haastavaa saada ukkelia päiväunille viimeaikoina. Hän on väsynyt, mutta sängyssä alkaa heti mellastus, kun kirjan luku loppuu. Olen niin väsynyt siihen ärsyttävään taisteluun. Ehkä luovutan päikkäreiden suhteen, vaikka se tekee omasta arjesta jälleen kerran vaikeampaa, kun ei sitä yhtä lepotaukoa itsekään saa ja väsynyt lapsi nyt vaan on taas niin kiukkuinen ja itkuinen. Nyt kaikki omat harrastukset ja asiat, missä hetken saa hengähtää, on tauolla. Isäntä on töissä kokoajan.
Yritän kovasti muuttaa omaa ajattelua muutamien asioiden kohdalla. On todella helppoa jumiutua vanhoihin negatiivisiin ajatusketjuihin ja kun vastoinkäymisiä tulee, mennä samoja ratoja. Oma sisäinen puhe ei ole kovin rohkaisevaa kuultavaa. Se on vaikeaa - muuttaa niitä tottumuksia, yrittää olla armollisempi itseään kohtaan. Ja miten helppoa on ajautua sättimään itseään, kun huomaa mennensä taas niitä samoja vanhoja ratoja...
Katselen kun kyyhkynen tepastelee tien laidassa. Nokkii jotakin maasta. Se vaappuu puolelta toiselle. Naakat sujahtavat naapuritalon räystään alta olevasta reijästä sisään. Kaikki vihaavat niitä naakkoja, mutta minä en. Ne pesivät meidän vanhan saunan savupiipussa ja saavat pesiä. Minusta niitä on mukavaa seurata ja niiden ääntely on lohdullista. Kyyhkysen kujerruksesta alkaa kevät.
Se saa olla vaikeaa. Se työstäminen. Ei se tee minusta huonoa ihmistä, vaikka se on vaikeaa. Vaikka en onnistu aina. Vaikka luisun vanhoihin ajatusmalleihin. Kuitenkin, tärkeintä on se, että ne huomaa, niitä edes yrittää työstää.
Ihanaa, että siellä on jo päästy pihan raivauspuuhiin! Ja pikkumieskin on oivana apuna ollut. Jossain vaiheessa ne päikkärit vaan jää lapsukaisilta pois, mikä tavallaan on kyllä harmi, kun se vähäinen oma aika kutistuu olemattomiin. Sitä kuitenkin jokainen äiti tarvitsisi, että taas jaksaisi lapsen kanssa.
VastaaPoistaToivon sinulle iloa kevään aurinkoisista päivistä ja uuden kasvun ihmeen seuraamisesta (niin kasveissa kuin lapsessa ja itsessäsikin)!
Kiitos ihanasta toivotuksesta Hitunen, tuota kasvua haluan seurata kaikissa noissa asioissa mitä mainitsitkin :) Joo, onhan se päikkäreiden pois jääminen taas yksi vaihe. Toisaalta on ihan kivaa (sitten kun joskus pääsee jonnekin liikkumaan taas) ettei tarvitse mennä lapsen päikkäreiden rytmissä!
Poista