keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Maailma polvillaan

En ole päivittänyt mitään pitkään aikaan.

Nyt yhtäkkiä koko elämä ja maailma on keikahtanut laelleen koronaviruksen myötä. Olen ollut peloissani, ahdistunut, tietämätön, huolestunut ja kaikkea siltä ja väliltä. Työni (se vähäinenkin) on nyt tauolla, enkä tiedä olenko työtön vai mitä. Olen hoitanut lasta monta päivää kotona ja kimpoilemme tahtoikäisen kanssa toisiimme täällä. Kaikki arki tuntuu tappelulta juuri nyt ja oma pää on niin räjähdyspisteessä. Tuntuu, että kodista on tullut yksi taistelutanner. On vaan niin kertakaikkisen kyvytön olo, en tiedä miten tuo lapsi toimii ja miten pitäisi itse toimia, että käämi ei palaisi ja ettei päädyttäisi jatkuvasti vastakkain kaikissa asioissa. Voin kertoa - hermo vaan menee. Sitten lopulta kaiken huudon ja kiukun ja kiristyksen ja taistelun jälkeen tulee enää itku. Olen yrittänyt sanoittaa ja sanoittaa, nyt harmittaa, taidat olla väsynyt, äitiä kiukuttaa, äitiä harmittaa, mikä sinua harmittaa? En sitten tiedä auttaako se mitään. Tuntuu, ettei mikään auta. 

Ihminen on niin olevinaan, luomakunnan kruunu, sitten joku näkymätön uhka tulee ja vie kaikki polvilleen. Emme voi mitään. Tai voimme hyvin vähän. Tiedän, että myös murehtiminen on turhaa - sillä en voi mitään. Mitä voin tehdä, pitää huolen omasta lähipiiristäni ja yrittää pestä käsiäni. Rukoilla. Enpä paljon muuta. Yrittää auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua. Silti, on helppoa sanoa että älä murehdi. Murehtimisen lopettaminen on paljon vaikeampaa.

Ollaan yritetty edes ulkoilla jälkikasvun kanssa, vaikka pukeminen on yhtä suurta showta tällä hetkellä (ei ei äidin pukeminen, lapsen... ) Kevät etenee ja luonto elää omaa rytmiään välittämättä kaaoksesta, joka maailmassa vallitsee. Joutsenet on tulleet, kyyhkysiäkin näin vaikka en vielä kotipihassa. Siivosin jo kasvihuoneesta kuivia lehtiä ja laitoin tänään mansikan rönsyistä mansikoita amppeleihin ja kasvihuoneeseen. Ne ovat vihreitä - olivat juurtuneet mansikkamaalla hakkeeseen! Kasvakoot nyt kasvihuoneessa. Jospa saadaan amppelimansikkaa. Sain myös vuosikausia surkealla hoidolla römpsöttäneen karhunvatukan tuettua uudelleen ja leikkasinkin sen. Siitä tuli jotenkin hyvä mieli. Ekaa kertaa hyvä mieli moneen päivään.

Ollaan myös askarreltu, rakennettu pullopuutarha, pesty legoja, piirrelty, katsottu piirrettyjä, käyty lenkillä, kokattu ja leivottu. Ja siivottu. Onnistuneesti ja ei niin onnistuneesti. Olen tehnyt välillä kissanleikittimiä, kun on vaan pakko saada jotain välillä näpertää. 

Tällaisin fiiliksin Pellonperällä. Pysykää terveinä <3

8 kommenttia:

  1. Hei! Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Toivottavasti siellä pysytään terveenä. On se outoa aikaa tämä, mutta kaikki on meidän parhaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sesse, kiitos kommentista <3 Tsemppiä teillekin!

      Poista
  2. Eipä tällaista tilannetta ole voinut edes kuvitella. Oudosta talvesta sentään selvitään ja sitten koko maailma menee ihan sekaisin. Eletään päivä kerrallaan ja luotetaan huomiseen. Eiköhän tästäkin selvitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, todella erikoinen maailman ja elämäntilanne... Niinpä niin, päivä kerrallaan. Kiitos kommentista <3

      Poista
  3. On tämä niin omituista aikaa, joka yllättäen eteemme tuli. Voimia sinulle tähän päivään ja tuleviin!

    VastaaPoista
  4. Ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa, Reeta! Voi, miten tuttua tuo lapsen kiukku oli joskus minullekin. Ihmiseksi kasvaminen ottaa koville, joskus tuntuu, että meillä äideillä enemmän kuin lapsilla! Silti olet varmasti riittävän hyvä äiti ja se paras äiti juuri sinun lapsellesi.
    Niin kuin sanoit, tässä maailman tilanteessa emme juuri muuta voi tehdä kuin rukoilla. Ja se jos mikä voi muuttaa maailmaa.
    Voimia sinulle arkeen lapsen kanssa! Nautitaan kevään tulosta ja ihmetellään kaikkea pientä. Halauksin, Hitunen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Hitunen, ihana kommentti, kiitos <3 Oikein liikutuin kun näin nämä kaikki kommentit, en ole niin pitkään aikaan postannut mitään! Juuripa tuo, että mikä olis riittävän hyvää, ei tartte olla super, riittää kun on riittävän hyvä. Aina sitä ei oo helppo hahmottaa. Rukous kyllä antaa toivoa ja lohduttaa, kunpa siihen vain muistaisin useammin tarttua... Halaukset sinne myös <3

      Poista